Tiia Ihmemaassa

Pienet aarteet.

2012-01-21T13:39:00.002+02:00

Bongasin SuviMaria Designin jostain blogien seasta.

Rakastuin välittömästi ja päässä alkoi vilistä ideoita omista yksilöllisistä riipuksista. Luonnollisesti ensimmäisenä mieleen juolahti rakas perheeni. Toki jokin itselleni tärkeä lyriikan pätkäkin oli pakko saada.

Tein tilauksen joulukuun alkupuolella, mutta jouluruuhkan takia koruissa hieman kesti. Vastaanotin paketin pitkälti tässä tammikuun puolella. Mutta voih, lopputulos oli kaiken odottamisen arvoinen!!

Voi, rakas blogini.

2012-01-08T15:25:00.001+02:00

Voih, olen unohtanut sinut!! Olen pahoillani, rakas blogini. Minulla on ollut mielessä niin paljon muuta, ettei Oopiumiluolakaan ole saanut juuri huomiota. En tiedä lukeeko sinua enää kukaan. Eipä sillä ole merkitystä, minulle sinä olet yhä tärkeä. Turhamainen henkireikäni.

Rakas blogini, joulu tuli ja meni hyvin nopeasti. Samoin tämä vuosi alkoi kuin varkain. Olen toki huomannut, että on tammikuu. Maassa on vihdoin lunta ja tuolla pakkasessa on ihana tuulettaa aivojaan ja kodin tekstiilejä. Joulun jälkeen koitti alennusmyynnit, ja olenkin tehnyt poikkeuksellisesti tosi onnistuneita hankintoja. Muumit ovat lisääntyneet hieman. Löysin myös huikean kauniin Riverdalen lyhdyn puoleen hintaan alkuperäisestä. En olisi koskaan maksanut lyhdystä 80 euroa. Toisaalta en aio tätäkään ikinä pistää ulos. Se menisi pilalle.

Kiitos, rakas blogini, kun jaksat odottaa minua. Näytät yhä mielestäni oikein hyvältä, ja löydän sinulle varmasti käyttöä tulevaisuudessakin.. Yritän parhaani mukaan tasapainoilla olennaisen ja materian välimaastossa. Ajoittain kaikki turhamainen ahdistaa minua vain enemmän ja enemmän. Ja yksityistä sielunmaisemaani en kauttasi halua tuoda julki koko maailmalle. Ehkä tässä syy pitkään hiljaisuuteen.

Ihanaa alkanutta vuotta sinulle, rakas blogini, sekä kaikille tänne eksyville!!

..

The Joy of Jelly.

2011-11-11T00:03:00.001+02:00

Poikkesin maanantaisella ostoskierroksellani Lushiin. Olen ostellut aiemmin lähinnä vain palasaippuoita, mutta tällä kertaa minut houkutteli vieraisille jokin muu.. Tuoksuttelin tosin raikasta ja rouhean väristä Northern Lightsia, ja uskon palaavani ostoksille juurikin sen tiimoilta.

Virve esitteli Lushin jellyjä videollaan varsin hauskasti. Olin toki nähnyt Lushissa paloiteltuja jellyjä, mutta sen kummemmin asiaa miettimättä olin kuvitellut ne joksikin mikä liukenee veteen ja käytetään ammeessa. Lushin tuotteiden käyttöliittymät ovat kuitenkin lähes aina jotain niin erikoista ja yllättävää, että olisihan se taas pitänyt arvata!! Valintani oli lopulta hyvin helppo sillä kaipasin tällä kertaa jotain kukkaisempaa merellisten ja virkistävien jellyjen joukosta. Kassalla kuulin, että valitsemani jellyn valmistus on lopetettu.

Näitä hankin taatusti lisää. Kuten Virvekin videollaan kertoo - mäkin uskon jellyjen toimivan parhaiten pesukukan kanssa. Itse tykkään käyttää pesukukkaa suihkussa kuin suihkussa, ja tuo käsittämätön jälkkärimäisen syötävä löllykkä todella muodostaa kukan kanssa ihanan pehmeän vaahdon! Jos sattuu huono fiilis niin sitä voi koittaa karkottaa tarttumalla Lushin jellyyn. Väkisinkin tällaista puristellessa alkaa hymyilyttää.

Precious Pouch.

2011-11-10T19:29:00.001+02:00

Löydettiin ystävän kanssa Stockmannilta söpö Cristelle & Co:n pikkusälälle tarkoitettu asustesarja. iPhone-taskujen ja avaimenperien ohella valikoimaan kuuluu piparkakkureunainen pussukka. Jätin sen ensitapaamisella ostamatta, sillä en ollut varma värivalinnastani. Jännittävän hohtavapintaisten pussukoiden värivaihtoehdoista pidin mustaa jo selviönä. Päädyin ostamaan puuterisen suloisen beigen version - kuten ystäväni.

Pussukka on hintaansakin (16,90 euroa) nähden nerokas rannelenkkeineen ja korttipaikkoineen. Tähän menee kaikki mitä tyttö mukaan tarvitsee pienelle hummailuretkelle. Todennäköisesti kuitenkin käytän tätä lähinnä meikkipussina. Sain Manulta yllärinä Katy Perryn sulostuttaman In Stylen.

Meikkipakki.

2011-11-08T12:52:00.003+02:00

Lukiessani pidemmällä ajanjaksolla kosmetiikkablogeja törmäsin kerta toisensa jälkeen samaan Bauhausin alumiiniseen työkalupakkiin. Se on näyttänyt kaikissa kuvissa tosi isolta ja kestävältä - oikein ammattilaisen pakilta! Hintaa työkalupakilla oli vain 34,90 euroa - varsinaisten meikkipakkien maksaessa huomattavasti enemmän. Lähdinkin tuossa pari viikkoa sitten metsästämään omaa meikkipakkia Bauhausista. Löysin kaksi varteenotettavaa pakkia, kuten kännykällä räpsäistyssä kuvassa näkyy. Ostamani boksi on hintsun isompi ja musta. Siinä on pyöristetyt kulmat ja se on vuorattu. Pehmusteiden ansiosta se ei rämise oikeastaan yhtään. Musta pakkini maksoi 39,95 euroa.

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään hirveä meikkipossu, vaikka joskus niin kuvittelinkin. Siinä missä himoitsen iholleni hajuvettä päivittäin meikkaaminen rajoittuu enimmillään kahteen kertaan viikossa. Pieni veskaan helposti sujahtava H&M:n Hello Kitty-pussukka piti sisällään vain välttämättömimmät. Oon käyttänyt samaa pussukkaa jo kolmisen vuotta ja sekin omalla panoksellaan on tylsistänyt meikkirutiinejani. Jos loput meikit on unohtuneena makuuhuoneen kaappiin on ilmiselvää, että naama näyttää aina samalta. Siispä päätin kylmästi tyhjentää vakipussukkani meikkipakkiin ja kyseenalaistaa pinttyneitä tapojani väkisin - edes vähän.

Tuossa pakissa todella on kaikki meikkini. Kuten näkyy - tilaa on! Nivean puhdistusliinojen kaupanpäällisenä saatua keskinkertaista ripsaria lukuunottamatta kaikki on ostettua. Piirrän naamani valitettavasti aina samalla tavalla. Kulmakarvat eivät kasva kuten joskus teininä, niin paljon olen niitä nyppinyt. Ovat myös tosi vaaleat mutta niukkuudessaan melkeinpä mahdottomat värjätä. Siispä piirtelen ja piirtelen ja lopputulos on aina luonnoton. Minkäs teet. Tykkään käyttää huulillani lähinnä nudesävyjä, vaikka rakastankin punaisia huulia muilla. Minulla on vain pari hieman tummempaa punaa, ja niiden käyttö rajoittuu muutamaan kertaan vuodessa. Luomivärien suhteen olen ollut edes vähän rohkeampi.. joskus. Kun minulla oli musta tukka tykkäsin käyttää rajujakin sävyjä - oranssia, vihreää, turkoosia.. Nyt on ollut jo pidempään menossa aika beige kausi.. Jopa luomiväritön. Hopeasta, lilasta tai harmaasta en itselläni tykkää ollenkaan.

Mulla on päällä joku suuri meikkihömpötyskausi. Sain innoituksen hajuvesiblogin perustamiseenkin pläräämällä kosmetiikkablogeja. Nyt osoittautui yllättävän hankalaksi pitää meikkijutut poissa Oopiumiluolasta. Jahka niitä kuitenkin kirjoittelen vain harvoin voisin tietysti antaa mennä vaan, mutta koitan nyt pysyä oikein jämptinä kerrankin ja rustailen juttuni ennemmin tänne.

Erilainen maanantai.

2011-11-07T16:19:00.007+02:00

Innostuin suosikkiyhtyeemme tulevasta keikasta niin, että päädyin Tiketin ovelle jonottelemaan tuntia ennen lipunmyynnin alkua. Ja minulla on aihetta olla ylpeä - kerrankin olin jossain ensimmäisenä! Tiketistä lähtiessä jonoa olikin kertynyt jo jonkin verran. Pikaisella soitolla varmistin, ettei mua tarvittu töihin tänään. Tästä päivästä tulikin iloisesti erilainen!

Palkitsin itseni (Manun rahoilla) Stockmannin F8:ssa haudutetulla teellä ja katkarapuvoileivällä. Laitoin isoon teeannokseeni viisi palaa sokeria. Minusta on muuten järjetöntä ja härskiä pyytää euroa pienestä yksittäispakatusta annoksesta hunajaa!! Ensinnäkin - teehen kuuluu hunaja! Toiseksi - yli 3 euroa haudutetusta teestä (olkoonkin, että hyvää ja valtavasta lasisesta kupista) on aika paljon - ilman hunajaa. Ja kolmanneksi - yksi sellainen pakattu annos hunajaa ei riitä mihinkään!! Ehkä jonain päivänä tajuavat laittaa tarjolle hunajapurkin josta kaltaiseni nalle puhit voivat ammentaa ja kämmentää teehensä nannaa surutta ja aivan ilmaiseksi. Terveisiä Fazerille!! Mutta tässä oli nyt tarpeeksi valitusta makuuni.

Hummasin (omilla rahoilla) tyttömäisiin ja turhamaisiin mutta kovin tarpeellisiin juttuihin akselilla Stockmann - Lush - Sokos - Itiksen Stockmann. Palaan aiheeseen pian. Kotiin päästyäni paistoin meille kanaa veneperunoiden seuraksi. Sain ruuanlaiton lomaan kaksi ystävää. Coco alkaa jo olla iso tyttö!!

Veljekset vinyylillä.

2011-11-01T10:44:00.006+02:00

Näin hienoa pakettia lupailee Von Herzten Brothers esikoislevystään. Minulle niin rakas ja henkilökohtainen Experience onkin ensimmäinen neljästä levystä (eiku siis uusimmasta levystä taitaakin jo olla vinyyli, multa se tosin uupuu..) josta nyt tarjolla esimakua Facebookissa. Kasettisukupolven kakarana mulla oli sikäli rikas lapsuus, että vanhempien viinylikokoelma oli mulla kuitenkin ahkerassa pyörityksessä. Vinyyli on paras formaatti musiikille. Tätä faktaa vasten onkin selvää, että jokaisen veljesten albumin ilmestyessä näin joulun alla olen odottamassa settiä korvat kuumottaen.

Pure Paprika.

2011-10-31T23:57:00.002+02:00

Tukka on tällä hetkellä varsin sekalaisen värinen. Pötköissä on keskenään valtavia eroja, samoin latvoissa ja tyvissä. Jostain syystä epäsiisti värin eloisuus sopii mielestäni tällaiseen pehkoon oikein hyvin. Edellisestä rastojen tyvivärjäyksestä taisi tulla kuluneeksi ennätyksellisen monta viikkoa. En ole itsekään laskuissani ihan varma, mutta aivan hirvittävän monta viikkoa meni näin ollen pesuittakin..

Tämä oli nyt toinen kerta Ferian Pure Paprikalla. Väri on jotenkin hurjan kotoisa.

Oopiumiluola.

2011-10-29T19:56:00.003+03:00

Guess what..?

Haluan omistaa uuden blogin itseäni valtavasti inspiroivalle aiheelle.

Turinointi jatkunee täälläkin. Tulevaisuus näyttää mihin mennään. Hajuvesilätinät kuitenkin tästä eteenpäin Oopiumiluolassa.

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan molempia blogejani!!

Femme Totale.

2011-10-27T19:17:00.000+03:00

Oi kyllä!! Tummanpuhuvissa kuvissa - kohtalokkaampana kuin koskaan - poseeraava Dita Von Teese saa markkinoille sen jota olen odottanut hartaasti.

Iki-ihana Dita esitteli ensimmäistä nimikkohajuvettään Berliinissä pari viikkoa sitten. Olen aivan myyty!! Selattuani verkosta arvioita olen malttamattomana odottamassa ensinuuhkaisua. Tosin olen realisti. Kovin monet isoille ja edullisille nuorisomarkkinoille suunnatut julkkistuoksut ovat mulle hyvin mitäänsanomattomia. Jopa Ditan nimeä kantava uutukainen voi olla sellainen.

Poikkeuksiakin toki on. Heti muistuu mieleeni yksi suloinen tuoksu, joka ansaitsisi päästä ahkerampaankin käyttöön. Taidankin palata aiheeseen aivan pian.

Iholla on asiaa.

2011-10-24T13:03:00.001+03:00

Miksi, oi miksi kosmetiikkafirmoilla on pakkomielle sarjojensa uudistamisiin!?! Lumenen ja mun vuosia uskollisena kestänyt kasvovesisuhde meinaa nyt mennä vähän pepulleen. Pahaa aavistamatta ostin uudistuneessa pullossa vanhaa tuttua kasvovettä, mutta heti ensimmäisellä käyttökerralla huomasin välittömästi, että tämäpä ei ole sitä samaa!! Nopealla silmäyksellä ainesosaluetteloon jouduin toteamaan, että uusi kehnomman näköinen pullo kätkee sisälleen erilaisen kasvoveden. Mun naama ei valitettavasti pidä tuota taustalla lymyilevää uudistunutta kasvovettä sensitivenä. Ei hyvä juttu, Lumene - ei ollenkaan hyvä juttu!!

Onnekseni löysin vielä alesta pari pullollista vanhaa ihoni ystävää. Kun niistä aika jättää antanen tuolle uutuudelle vielä toisen mahdollisuuden. On mulla myös "suunnitelmat b ja c" eli Clinidermin ja Favoran kasvovedet. Lumene nyt vaan sattui olemaan paras..

Olen nyt pari viikkoa käyttänyt Lumenen SOS-tehovoidetta normaalin kosteusvoiteen tapaan. Weledan mantelisarjan ohella tämä tuntuu sopivan minulle mainiosti. Iho tuntuu kyllin kosteutetulta ja rauhoitetulta. Olen melko vakuuttunut tuotteesta, ja hyvin todennäköisesti hankin tätä lisää.

Lompsa.

2011-10-15T12:08:00.003+03:00

Lompsa. Sanaa maistellessa alkaa naurattaa. Ihastuin ystäväni lompsaa pidellessä - no hehheh - Guessin laadukkaaseen tuntuun. Päätin hankkia kesäisen Cath Kidstonin tilalle oman, edes vähän itseni näköisen Guessin. Eikä ollut helppoa.

Etsintä oli pitkä ja vaikea. Kiiltonahkaa ja erilaisia hyvin graafisia malleja kyllä riitti. Krokotiilikuosia ja muuta itselleni vierasta. Lompsia joista tulee mieleen lähinnä Seiskan sivuilta tutut nuoret naiset.. Kiersin tsekkaamassa useamman Guess-putiikin valikoimat, tavaratalot ja muut Guessia myyvät kaupat. Lopulta löysin nettikaupasta tämän monogrammikuosisen ja erittäin erittäin tilavan lompakon.

Tarvitsen älyttömästi korttitilaa, kiitos kaikkien turhien mutta tarpeellisten kantiskorttien, eikä tämäkään malli ihan meinaa riittää. Lompakko on tosiaan melko iso mihin tahansa lompsaan verrattuna ja raskaan tuntuinen - vaikka se olisi tyhjäkin. Mutta se sopii käsiini mainiosti, ja tykkään valtavasti. Siisti lompsa on aina ilo kaivaa esiin. Heh heh heh.

Coco Chanel - uusi perheenjäsen.

2011-10-10T20:15:00.003+03:00

Ensikohtaaminen.

Coco tuli taloon neljä viikkoa sitten. Arki onkin pyörinyt intensiivisesti pennun ympärillä. Tyttö on kasvanut ja kehittynyt hurjaa vauhtia. Huomenna on luvassa 12-viikkoisen pennun rokotukset. Yodan kanssa ollaan käyty fysioterapiassa, vielä kolme käyntiä jäljellä tällä erää. Kissatkin ovat ottaneet uuden vaikkakin villin pennun avosylin perheenjäsenekseen.

Yoda vastuullisena isoveljenä vahtimassa pikkutytön leikkejä.

Uni maittaa.

Tyttö.

2011-09-06T21:54:00.001+03:00

Niin siinä kävi, että päästiin tapaamaan Lucky Touch's-kenneliin kaunista ranskanbulldoggityttöä. Tumma brindle-värinen lapsonen muuttaa huusholliimme jo tulevana sunnuntaina. Huomenna olisi luvassa teatterireissu ja torstaina Yodan fysioterapiaa. Kaiken muun vapaa-ajan aion käyttää hankkimalla kotiin kaikkea tarpeellista pennulle sekä järjestelemällä kotia valmiiksi ja turvalliseksi pikkuista varten. Meillähän Yoda ei ole onneksi ollut kiinnostunut kodin vaaroista sitten pentuajan, eikä kissatkaan ole välittäneet sähköjohdoista - mutta koiranpennun pieni utelias kuono on naskalihampaineen nopeampi kuin arvaakaan. Ihan törkeän söpöjä pieniä puruleluja ostinkin jo.

Pieni päivitys.

2011-08-22T23:13:00.002+03:00

Tuli tarve uudelle olemukselle. Kokeillaan vähän herkempää ilmettä.

:

Clean Summer Escape.

2011-08-21T19:28:00.002+03:00

Monille keväällä Suomeen lanseerattu Clean on jo tuttu. Amerikkalainen hajuvesibrändi satsaa nimensä mukaisesti puhtaisiin tuoksuihin. Jokainen nuuhkimani ihanuus on ollut hätkähdyttävä ja raikas. Sarjasta löytyy mm. vastapestyn T-paidan tuoksua, suihkunraikkautta, raikasta pyykkiä, saippuaa ja ulkoilmaa. Yksinkertaisiin mutta samalla myös hyvin houkuttaviin pulloihin taitaakin kätkeytyä hitunen simppeliä elämäntapaa itseään. Tuotteet ovat myös eläinkokeettomia.

Hullaannuin itse tähän sarjaan joitakin kuukausia sitten, mutta kukkaroni avasin vasta muutama päivä sitten. Valintani oli pinkkiin pulloon pakattu Summer Escape. Se tuo mieleeni Miami Beachin raikkaan merituulen, polttavan hiekan, piña coladan, lomahotellin aulan ja vastalevitetyn aurinkovoiteen. Huolettomuuden. Kesä voi olla pian ohi, mutta tämän tuoksun avulla minun on helppo palata ja paeta aurinkoisiin ajatuksiin yhä uudelleen.

Kaunis Helsinki.

2011-08-21T15:43:00.001+03:00

Suvilahden vanha kaasutehdas on nykypäivän helsinkiläisille tuttu mm. Flown ja Tuskan persoonallisena ja viihtyisänä järjestyspaikkana.

Havahduin ollessani työkierroksella Manun kanssa Helsingin keskustassa.

Olin tyystin unohtanut kuinka sanoinkuvaamattoman kaunis ja kuvauksellinen Helsinki on.

Tässä muutaman viikon aikana haalimaani kuvasatoa.

Instagramilla leikkiminen on ollut mun tämän kesän uusi innostava harrastukseni.

Sörnäinen ei varsinaisesti ole kaunis, mutta auringonnousu poikkeuksellisen viileänä elokuisena aamuna tekee oikeutta keltaisille taloille.

Pietarinkadun ja Neitsytpolun risteyksessä sijaitsevan kaupan yllä voi nähdä ihastuttavan kulmatornin. Rakastan Ullanlinnan tyyntä kaupunkiympäristöä. Suuri haaveeni olisi jonain päivänä jopa asua eteläisessä Helsingissä.

Tympeämpi lähihistorian kerrostaloestetiikka (vasemmalla) kohtaa vanhan ja romanttisen Pietarinkadulla.

Shoppailukierros ystävän kanssa antaa oivan mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi. Grönqvistin talo edustaa uusrenessanssin muodossa koristeellista Pohjoisesplanadia.

Fredrikinkatu. Ystävän noutaessa ostamiaan huonekaluja voi keskellä kävelytietä pysäköidyn auton vartijana leikkiä maalaista, nostaa katseensa ylös ja napsia kuvia kännykällä onnellinen ja viaton hymy kasvoilla.

Nämä kauniimmat rappukäytävät.. Huokailuttaa.

Viikko sitten osuin paikalle sopivasti ja ihan vahingossa kun Havis Amanda oli joutunut kohtuullisen lämminhenkisen ilkivallan kohteeksi. Pesuaineelle tuossa turisteja kuhisseen suihkulähteen ympärillä tuoksuikin, näky kyllä erittäin kaunis. Taustalla kaupungintalo viireineen.

Tätä kuvaa en pientä rajausta lukuunottamatta ole muokannut millään lisäefektillä. Sanovat, ettei iPhonen kamera ole hääppöinen, mutta itse en saisi ainakaan pokkarilla vangittua näitä pisaroita yhtä tarkasti.

Espan puistossa.

Espan puisto kukoistaa ja solisee - ja kuhisee turisteja epäilemättä maailman joka kolkasta.

Helsingin kuuluisin treffipaikka on ehdottomasti "Stockan kellon alla". Suosikkitavarataloni. Epäilemättä koko maan paras hajuvesiosasto ja loistavat lounas- ja kahvittelupaikat kahdeksannessa kerroksessa.

Keira ja Coco.

2011-08-11T09:28:00.001+03:00

Katkaisen pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden varsin yllätyksellisesti hajuvesimainoksella. ;) Mulla olisi paljon juttuja jaettavaksi. En ole käynyt koneella kuin juuri Facebookin verran. Nyt kun hiljalleen joudan alan taas rustailla enemmän. Nyt päivänä muutamana kauppojen hajuvesiuutuuksia haistellessa aloin kaivata myös vanhoja suosikkejani. Chanelin Coco Mademoiselle on suuri rakkauteni kymmenen vuoden takaa. Kolme pullollista sitä kaikkiaan käytin. Olisi ihanaa saada uusi pullo kaikkien näiden vuosien jälkeen. Katsokaa miten ihanan mainoksen löysin!!

Keira Knightleyn edellinen Coco Mademoiselle-pätkä olikin jo tuttu, laitetaan sekin tähän.

Joku saattaa muistaa myös aiemmin hehkuttamani Natalie Portmanin Dior-kampanjan. Mä vaan olen hulluna tällaisiin.

Porkkanapää.

2011-07-17T10:04:00.001+03:00

Ajattelin kirjoittaa vasta valmiista tukasta mutta koska olen niin innoissani tästä muutaman päivän kestävästä huikentelevaisesta oranssista oli taas pakko naputtaa jotain. Shokkipunaiset hiukseni muuttuivat siis onnistuneesti kotipesussa shokkipinkeiksi. Nyt on pelottavaa ja hurjaa ja jännää!

Istahdin eilen kampaajan penkkiin ja tukkani kuorrutettiin kauttaaltaan Inebryan Contrast Color-raidoitusvärillä. Ilokseni pinkkiä ei ole enää oikeastaan yhtään, yksi käsittely riitti mainiosti. Lähdin kampaajalta hyvin erilaisella tukalla, shokkioranssilla!! Tämän vaalennuksen jälkeen luvassa on vielä varsinainen värjäys, sellaista vähän maltillisempaa kuparia haetaan..

..Eli jotain näistä..

Napsaisin itsestäni melko hölmön kuvan, mulla on tässä vaan valtava otsa eikä leukaa ollenkaan. No jaa, näkyypähän tuo väri ja erityisesti tyvikasvun hirvittävän kirkas popsipopsiporkkana. Ja joo, mä leikin taas Instagramilla.

Itseasiassa väri on luonnossa vielä hiukan räikeämpi.

Yodan pallit.

2011-07-16T09:59:00.002+03:00

Yoda täyttää elokuussa 8 vuotta. Katsoimme tulleen nyt viimeistään tarpeelliseksi viedä poika kastroitavaksi. Yodalla on aina ollut urosvietit melko voimakkaat. Koska mopsille helteet ja hengästymiset on melko tukalia ja varsinkin ne anoppilassa yön yli jatkuvat kiimat mummon polvitaipeita kohtaan oli eläinlääkärinkin mielestä kaikkien etu tehdä lopullisia ratkaisuja pienten kulkusten kanssa. Leikkaus oli nopea ja helppo. Lääkäri ehti poistaa Yodalta myös kaksi alahammasta, jotka tässä hiljattain oli menneet ihan vinoon.

Yoda nukkui sikeästi kiinni lempinorsussaan pienen täkin alla. Koko perhe valvoi Yodan unta ja lohdutti. Mopsi oli koko illan varsin tokkurainen. Ensimmäistä kertaa koskaan kuultiin jopa pientä ulvomista. Puolinarkoosista tokeneminen sai Yodan iltasella ulvomaan kuin susi, toivottavasti kyse oli lääkityksestä eikä kivusta. Yoda sai lääkäriltä kipupiikin ja vielä kotiinkin liuskan tabletteja helpottamaan oloa.

Nyt aamulla Yoda on jo aivan pirteä. Ollaan hemmoteltu rakasta maksalaatikolla.

Pesin tukan.

2011-07-14T22:57:00.000+03:00

Alkuviikko toi ukkosen. Kaatosade houkutteli mut räystään alle, annoin vaatteidenkin kastua. Menin suihkuun ja pesin hiukseni shampoolla kahteen kertaan. Se tuntui taivaalliselta. Totuttuani hiustenpesuun kampaajalla kerran kuussa olo olikin sanoinkuvaamattoman raikas, kuin olisin pulahtanut kesäiseen järveen. Pehkoni haalistui hieman. Enää se ei ole punainen vaan pikemminkin voimakas pinkki. Sellainen kuin talvella. Ällöttää. Aiemmin himoitsemani värit ovat tällä haavaa armottoman tylsiä.

Oon muuten innostunut Instagramista. Omenaluuriseni uusi ohjelma tekee tylsistäkin kuvista makeita. Siinä missä Hipstamatic napsii kuvia ja lopputulos on melko sattumanvarainen on Instagramissa mahdollisuus valita jo otetuille kuville kokonaan uusi efekti. Mukavaa puuhaa tylsiin hetkiin.

Mullan Alla.

2011-07-14T18:34:00.001+03:00

YLE Teema esittää tällä hetkellä uusintana vanhaa suosikkiani. Mullan Alla (Six Feet Under) on tallennettu jokaisena iltana, ja jaksoja on tsiigailtu töiden jälkeen väsyneinä tai pidempinäkin maratoneina viikonloppuisin. En usko missanneeni yhtään jaksoa ensimmäiselläkään esityskerralla, mutta silti vuosia on vierähtänyt kyllin monta. Sarjan käänteet tulevat jopa pieninä yllätyksinä, kaikista koomisista tilanteista ja karseista yksityiskohdista puhumattakaan.

Erityisen innoissani olen Dexteriä näyttelevän Michael C. Hallin tyystin erilaisesta roolihahmosta Davidina. Clairea näyttelevä Lauren Ambrosia hurmaa luonnollisuudellaan. Musta on kai tulossa vanha kun mulle on tullut ikävä kepeän kuparisia kutrejani. Jännittävää kuinka hyvin puuterinen roosa sopii punapigmenttiselle ihmiselle. Se siitä draamasarjasta, mulla on mielessäni vain hiukset. Oi voi.

Värikriisi.

2011-07-07T15:56:00.004+03:00

Se on täällä taas. Hiusvärikriisi!!

En olisi uskonut, että tämä raju punainen alkaisi kyllästyttää näinkin pian. En edes tahdo luopua tästä lopullisesti, mutta jokin pliisumpi ja herkempi kupari olisi nyt ihana. Oma luonnollinen ja melko vaalea hiusvärini taittaa hieman kupariin, ja olisi piristävää kokeilla porkkanapäätä. Ei sitäkään voi luonnolliseksi väriksi kutsua, mutta jotain kepeää ja raikasta tekee mieli.

Olen penkonut kiihkeästi blogeja ja keskustelupalstoja. Ainakin Ugly Monday ja Puf Behaviour (blogitytöt yllä) tarjoaa aiheesta paljon infoa ja inspiroivia kuvia.

Vaikuttaa siltä, ettei kirkkaita kuparisävyjä ole oikein saatavilla, ei ainakaan hirveästi valinnanvaraa. Tämä vaatii palaverin kampaajan kanssa. Oikeastaan vasta sitten tiedän mihin suuntaan tästä tosiaan voi lähteä punaista vaihtamaan.. Tarkoitus oli laittaa oranssia shokkia latvoihin parin viikon kuluttua.

Tein eilen pienen kokeilun pariin pötköön muutamalla shampoopesulla ja ihan hienostihan tuo shokki tosiaan haalistuu pelkällä Herbinan biohajoavalla shampoolla. Luultavasti väripelleily vaatisi yhden vaalennuksen koko päähän ollakseen kyllin halju ja valju pohja kauniille kirkkaalle kuparille. Tässä taas ihminen tuntee olonsa niin kovin pöntöksi! Mutta mitäpä mä sillä mustasta luopumisella halusin - värileikkiäpä hyvinkin.

Olen nuustanut jokaista Four Reasonsin purnukkaa joita kampaajallani olen bongannut ja kuulemieni kehujen ohella hintakin vaikutti edulliselta ja kaivatulta vaihtoehdolta miekkosenkin Tigeille. Sattui sitten sopivasti vastaan näitä. Toinen kullalle ja toinen - mitä kummaa tämä tarkoittaa - itselleni. Mun olis tarkoitus alkaa pesemään urakalla tätä pehkoani tuolla syväpuhdistavalla shampoolla. Enpä olekaan sitä itsekseni kotona tehnyt liki puoleentoista vuoteen!! Luvassa taatusti kaivattua virkistystä neljän viikon pesuväleihin tottuneelle takkuilijalle. Ja paljon sotkua vaaleanpunaisen vaahdon muodossa.

Mastodon.

2011-07-03T14:26:00.003+03:00

Täysin ylihinnoitelluksi toteamamme Sonisphere piti unohtaa. Löysin kuitenkin edullisemmat liput nettihuutokaupasta. Mastodonin ja vain Mastodonin takia tuli siis käväistyä uuvuttavan paahteisella sorakentällä metromatkan päässä.

Reilun tunnin odottelu polttavassa auringossa meni kevyesti sillä palkkio oli mitä hulppein! Suureksi iloksemme päästiin eturiviin ja luonnollisesti räpsin kuvia pokkarillani, muutaman ihan onnistuneenkin.. Keikka oli hyvin erilainen kuin aiemmin kokemamme kolme, jotka keskittyivät lähinnä viimeisimmän albumin biiseihin. Muutama itsestäänselvyys jäi virkistävästi soittamatta.

Mastodon on ollut jo vuoden muutaman mun suurin rakkaus ulkomaan elävistä. Ostin tapahtumasta makean Mastodonin t-paidan joka hohtaa pimeässä!

Mastodon on Brent Hinds (kitara), Bill Kelliher (kitara), Troy Sanders (basso) ja Brann Dailor (rummut).

Uusi keittiö.

2011-06-26T13:01:00.001+03:00

Tässä vihdoin uuden ja pikkasen kesäisenkin keittiön tunnelmia. Isä toi meille juhannukseksi muhkean pionikimpun, todellinen kaunistus!

Jatkojatkot.

2011-06-19T14:07:00.001+03:00

Työkiireet pitää huolen siitä, ettei juurikaan ole ylimääräistä aikaa päivittää blogia. Mutta jotain - viikko sitten koettu Jätkäjätkien Jatkojatkot-albumin julkkarikeikka Tavastialla lienee yksi parhaita näkemiäni keikkoja. Kaikilla mittareilla mitattuna. Ikinä. Täydellinen mielenkohennus voi löytyä yhä uudelleen ja uudelleen tämän yhtyeen tuotannosta. Suosittelen tsekkaamaan Jätkäjätkät vaikkapa kesän festareilla vastaantullessa. Livekondis on järjetön!

Veljekset taas.

2011-06-07T11:23:00.001+03:00

Hiljaisuuden rikkomiseksi muutama kuva Von Hertzenien keikalta. Taas. Tavastialla oltiin. Jo kuukausi sitten. Nää kyllä on yhdet onnistuneimmista keikkakuvistani koskaan.

Kadoksissa.

2011-06-02T23:56:00.002+03:00

Jonnekin mä sitten katosin.. Huhtikuu oli melko hiljainen. Toukokuusta tuli täysin vahingossa nollakuukausi, ensimmäinen sellainen blogini historiassa. Ja missä mä sitten olen luuhannut? Paljon olisi ollut postailtavaa, mutta en vain jaksanut istua koneen ääreen pidemmäksi aikaa. Meillä oli keittiöremontti. Pari yötä vietettiin vanhempieni luona Malmilla. Ja sitten mulla alkoi hathajoogan ja pilateksen alkeiskurssi. Tässä taas varmasti innostun kirjoittelemaan enemmän.

Kuvassa yllä vanha keittiö remonttia edeltävänä iltana. Tiskikonetta lukuunottamatta kaikki kalusto olikin alkuperäinen, 90-luvun alulta. Uudesta keittiöstä muutamia kuvia ihan piakkoin.

Vapputerkut!

2011-04-30T18:22:00.001+03:00

Blogilaiskistunut Tiia toivottaa kaikille oikein söpöä ja iloista vappua!!

Manu osti mulle tänäkin vuonna oman vappupallon. Ja sit mä hommasin Lindexin Rachel Zoe-mallistosta tämmösen yltiöromanttisen mekon.

Siman ja kuoharin ohella voi alkavaa kesää juhlistaa myös näillä Arizonan herkullisilla jääteillä. Olen koukussa.

Rio 3D.

2011-04-25T23:13:00.001+03:00

Värikäs, iloinen ja jälleen

visuaalisesti huikea 3D-animaatio.

Tämän nähtyään ei voi olla

kuin yhtä hymyä.

Länsimäen aavemetsä.

2011-04-24T20:13:00.000+03:00

Manun ja Yodan hieman erilainen pääsiäiskuva.

Veljekset.

2011-04-24T16:01:00.001+03:00

On ollut niin paljon kaikkea muuta,

ettei inspiraatiota blogiin ole juurikaan ollut.

Laittelin Facebookiin hiljattain

muutaman kuvan VHB:n keikalta

Lahdesta - jaetaan ne nyt täälläkin.

Loksipäät.

2011-04-14T00:21:00.000+03:00

Loksit, rastat, pamput, pötköt.

Tatuointien ohella tykkään takkuisista tukista.

Makeiden päiden kuvia voisinkin laitella tänne toisinaan.
Kumma hiljaisuus vaivaa.
Palailen.

HIFK.

2011-04-10T02:00:00.000+03:00

Manu tuossa yhtenä iltana toi mulle pelistä tuliaisen. Njam!!

Uutta Von Hertzen Brothersia livenä.

2011-04-05T19:05:00.001+03:00

Uusi ilme.

2011-04-05T15:13:00.000+03:00

Tässä olisi nyt sitten blogini neljäs ilme. Itse tykkään kovasti, vaikka täytyy tunnustaa, että pikkaisen kirpaisi hyvästellä tuo edellinen melko toimiva kokonaisuus. Teemaan sain inspiraation otsikkokuvasta, joka on Itkupillin käsialaa.

Olen ollut hieman laiska bloggari jo useamman viikon ajan, mutta kyllä mä täältä hiljalleen taas piristyn.

Pelasta Punainen Pallo.

2011-03-28T18:19:00.000+03:00

Japanin avuksi järjestetty Pelasta Punainen Pallo-hyväntekeväisyyskonsertti Tavastialla oli sielukas tapahtuma. Rennosti mutta suurella sydämellä esiintyneet artistit muodostivat varsin hulppean kavalkadin japanilaisittain koristellun Tavastian iltaan. Hyvän asian lisäksi ilta oli mulle henkilökohtaisesti aivan erityinen - näin ikiaikaiset suosikkini Tuomari Nurmion ja Ismo Alangon. Ensikertaa!! Kaikki muutkin artistit itseasiassa - paitsi tietysti Von Hertzen Brothersin. Japanin suurlähettiläs piti koskettavan puheen - tunnelma oli lämmin ja kodikas. Energinen Michael Monroe tarjosi illan päätteeksi vakuuttavan bändinsä kanssa hengästyttävän, liki täysimittaisen setin. Olisipa ihanaa jos kaikki keikat järjestettäisiin aina näin aikaisin - ehtisi mukavasti metrolla kotiin kuten eilen.

Tuomari Nurmio.

Ismo Alanko.

Teho Majamäki.

Mikko.

Von Hertzen Brothers.

Paleface.

Palle ja Janna.

Jenni Vartiainen.

Michael Monroe ja Sami Yaffa.

Sami Yaffa ja Steve Conte.

Steve Conte.

Sami Yaffa, Mike Monroe, Steve Conte.

Down By The Sea.

2011-03-26T01:00:00.004+02:00

Down by the sea

there is a place

where I go out to cry

With the winds I talk

With the waves I walk

On this rock

I lay my head

when I tire

That morning was

so bright and true

The shore

all glittered with ice

The silence whispered

from the sea

As our laughter

Echoed

Crystallized

Any day now

the tide will turn again

and clear the skies above

Any day now

the blue returns to the sea

And brings me back

My love

...

Von Hertzen Brothers
...

...

Musiikki vaikuttaa minuun äärimmäisen syvästi.
Uunituorekin teksti voi kertoa sisimmästäni enemmän kuin yksikään pitkällinen vuodatus.
Se voi lääkitä minut paremmin kuin yksikään lääkärin määräämä tabletti.
Musiikki on estänyt minua putoamasta.
Antanut minulle kallisarvoiset siivet.
Elämä todellakin on taistelun arvoinen.

...
...

Elizabeth Taylor.

2011-03-24T22:35:00.001+02:00

Elizabeth Rosemond Taylor 1932-2011

Ruusuja ja kauniita unia.

2011-03-22T17:32:00.001+02:00

Olen ollut hieman muissa touhuissa ilmeisesti. Päivät on menneet kuin huomaamatta näinkin pitkälle edellisestä postauksesta. Ja mistäpä muusta postailisin nytkään kuin hajuvesistä! Löysinpä nimittäin koneelta kuvia joiden piti päätyä tänne blogiin jo aikoja sitten. Pondichéry-ihanuus on ollut kuvaustilanteen jälkeen melko ahkerassa käytössä. Raikkaan kukkaistuoksun jännittävä itämainen sävy on peräisin kardemummasta.

Vaikka näitä pulloja on kertynytkin mulle kohtalaisen paljon ei joukossa ole kuin pari hapantujaa. Toki pidemmäksikin aikaa unohtuneet tuoksut pääsevät myös vuorollaan ahkerampaan käyttöön. Suurin suosikkini tällä hetkellä lienee Chloén Intense. Ostin Collect'Or-pulloni marraskuun reissulta.

Tänään taas nuuskuttelin muutamia kevään uutuuksia. Olen ollut innoissani Rouhonjuuresta hankkimastani luonnonmukaisesta Acorellen ruusutuoksusta. Sitä on ihana suihkaista muutama pilvi tuuletettuun makuuhuoneeseen hetkeä ennen nukkumaanmenoa. Se on rauhoittava, raikas ja romanttinen. Kevät rinnassa ja kesä ajatuksissa.

Tilt - A - Whirl.

2011-03-15T15:25:00.002+02:00

TARINA TARANTINO'S TILT-A-WHIRL from Fuchsia Revolution on Vimeo.

Mä en missään nimessä tarttis enää yhtään Tarinan korua lisää, mutta vitsi kun on ihana tämä video!!

Minä ja Tarina Tarantino
Mun aarteet

Luomivärini.

2011-03-15T13:38:00.000+02:00

(Anytime 5 Brown Eyes, 4 Fruit Cocktail 2007 - Tarina Tarantino for Sephora Sparklicity Gold Palette 2010 - H&M Glitter Turquoise 2008 - Too Faced Queen for a Day Collection 2009 - MAC Chrome Yellow Matte, Orange Matte 2007 - Too Faced French & Fabulous Majestic Make-Up Collection 2009 - Max Factor Max Effect 260 Pajama Party 2011 - L'Oréal Color Appeal Trio Pro Grey Eyes Linda Evangelista 2008 - NARS Night Star 2010)

Olen aina pitänyt itseäni melkoisena meikkipossuna. Tyhjensin jokaikisen meikkipussukkani ja kätköni keittiöön työtasolle ja hämmästyin. Todellisuudessa minulla ei olekaan paljoa kosmetiikkaa!! Esimerkiksi yksittäiset rasvapurkkini käytän kunkin vuorollaan loppuun. Valinnanvaraa suihkun jälkeen ei siis juurikaan ole. Ja siellä suihkussakin käytän aina vuorollaan vain yhtä suihkusaippuaa. Hiustuotteita en käytä lainkaan. Kosmetiikkablogien ja naistenlehtien ansiosta olen alkanut tuntea itseni melkoiseksi nuukailijaksi. Todellisuudessa lienen tyypillinen suomalainen kosmetiikan kuluttaja. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset varastoni ja luulenpa, että rustaan blogiini useammankin postauksen kunhan saan roinaani vähän kuvatuksi ensin. Paljoa tuota kamaa ei tosiaankaan ole.

Olen siis saanut hiljattain aivan erityistä perspektiiviä juuri kosmetiikkablogien ansiosta ja huomannut, että lopulta luomivärivarastonikin on varsin minimaalinen. Kokoelmaani kuvatessa erityisesti yksi seikka sai minut hämmentymään - minulla ei ole lainkaan vihreää luomiväriä! Kolmisen vuotta sitten käytin melko ahkerastikin vihreitä luomivärejä. Ei mitään murrettuja maanläheisiä sävyjä vaan reippaasti kirkkaita ja voimakkaita vihreitä. Tapanani on toki ollut heitellä vanhoja meikkipaletteja roskiin jos ei ole hotsittanut niitä enää hetkeen (vuoteen tai kahteen) käytellä. Ja taisipa suosikkivihreäni, Anytimen vanha paletti (samaa sarjaa kuin ryhmäkuvassa vasemmalla) mennä murskaksikin..

Lauantaina se sitten tapahtui! Ostin kotimaan kamaralta luomivärin ensimmäistä kertaa vuosiin! Bongasin Kauneus ja Terveys-lehden uusimmasta numerosta Isadoran ihastuttavan uutuusluomivärin. Taivaansininen nappi paistatteli lehden sivulla suloisena ja houkuttelevana. Kyseiset Isadoran kevään uutuussävyt on myös noteerattu todella kattavasti Karkkipäivässä. Isadoran promokuvat eivät antaneet ihan realistista kuvaa sävystä, ja Anttilan hyllyllä kohdatessamme koinkin lievän pettymyksen. Siirryin vertailemaan muiden merkkien vastaaviin sävyihin ja löysin kuin löysinkin Max Factorin ehkä hieman My Little Pony-henkisen triopaletin johon oli mahdutettu likimain vastaavat sävyt kuin Isadoran yksittäin myytävissä napeissa. Koostumus oli erilainen ja mattaisempi. Erityisesti ihastuin tuohon isoimpaan herkän minttumaiseen osioon. Valinta oli selvä. Normaalisti kierrän kylmät sävyt kaukaa, mutta tämän raikkaan paletin sävyt sopivat mulle mielestäni oikein hyvin.

Yleisesti ottaen olen värien suhteen monilta osin melko arka. Olen melko huono varjostusten kanssa, enkä pidä hopeaan taittavista luomiväreistä. Kimalletta saa olla, mutta helmiäistä harvemmin. Murretuista sävyistä en tykkää, ellei ne ole erityisen vaaleita tai nudeja. Too Facedin paleteissa on siis muutamakin turha nappi juuri tästä syystä. Huulipunien kanssa olen ollut monesti totaalisen kyllästynyt iänikuiseen nudeiluun ja pientä rohkaistumista onkin ollut havaittavissa. Huulista sitten tuonnempana.. Rajauksissa ja ripsissä suosin aina mustaa. Ohuet ja vaaleat kulmat meikkaan luonnottomiksi ja tummiksi, mutta se on jo vuosia sitten vakiintunut ja pinttynyt tapa. Mun tyylini. Miamissa kokeilin ensimmäistä kertaa melko vaaleaa kulmakynää, mutta sekään ei ole tätä nykyä tarpeellinen kun en enää ole blondikaan.

Tällaista hömppää tänään. Palailen meikkiaiheeseen piakkoin.

Samaan Aikaan Intiassa.

2011-03-13T20:32:00.003+02:00

Sheba Chhachhi’: “Jater Ma - "mother dreadlock"

Vietettiin Manun kanssa eilen varsinainen teemapäivä. Matkavarauksesta innostuneena riensin Akateemiseen Kirjakauppaan. Hullaannuttavana sattumana kaikkien matkaoppaiden hintoja oli alennettu 20%. Pari pokkaria lähtikin sukkelaan mukaan.

Söimme Satkarissa maittavan lounaan jonka jälkeen siirryimme naapurirakennukseen, Tennispalatsiin. Helsingin Taidemuseo esittelee intialaista nykytaidetta 29. toukokuuta saakka. Terävästi Intian kiireellistä - ja pysäyttävää!!! - nykypäivää kuvaavien taiteilijoiden teoksia en ole itse kuvannut. Kaikki juttuun liittämäni kuvat hain täältä internetistä. Iso näyttelytila tarjosi tälläkin kertaa antoisan ja monipuolisen kokonaisuuden. En osaa laskea monessako kiinnostavassa näyttelyssä olemme Tennarissa käyneet, mutta jokainen on ollut helposti lähestyttävä!

Tämä näyttely on ehdoton must kaikille Intian ystäville.

Reena Saini Kallat: Synonym. The work stands like a screen, holding up a portrait formed by several hundred names of people, rendered in scripts of over 14 Indian languages. From a distance they come together as a portrait, but up-close they almost seem like a circuit-board of rubberstamps. The rubberstamps are made with names of those officially registered as having gone missing in India from different geographical zones. These include the names of those lost through natural calamities such as landslides, floods and earthquakes, the names of those who have gone missing during riots or large scale mishaps and the names of those abducted or absconding, with the police still trying to ascertain their whereabouts. These are people who seem to have slipped out of the radar of human communication, who have been thrown off the social safety net. The portrait of a sub-continental citizen is formed by numerous such names; the back of the portrait emerges as a sea of invisible identities, a bird’s eye view of a large human congregation.

Anay Mann: Pravin Dabas, Mumbai, Maharashtra, (2006). From the series Equal Dreams – Portraits of Indians. Indians from different walks of the life are photographed sitting in the same chair, symbolising the promise of equality.

Anay Mann: Kanha Ram, Manesar, Haryana, (2006). From the series Equal Dreams – Portraits of Indians. Indians from different walks of the life are photographed sitting in the same chair, symbolising the promise of equality.

Jiten Thukral and Sumir Tagra: The installation Escaped! …while I Was Cooking (2010) is about run-away husbands. Indian youths working in the West are coveted spouses in their native country. After the wedding, many of the men return abroad and leave their wives in India.

Jiten Thukral and Sumir Tagra: Life Cycle 1 (2006). Everyday items are sucked into the cycle of reincarnation.

Goa kutsuu.

2011-03-10T18:14:00.002+02:00

Päätimme lähteä treffaamaan lehmiä ensi talvena.

Näiden kuvien voimin pitkä odotus tuntuu kevyemmältä.

Älä unohda kissaa..

2011-03-08T22:38:00.000+02:00

..kun tyhjennät tiskikonetta.

Helsinki Vintage.

2011-03-06T19:27:00.003+02:00

Vuosi sitten Helsinki Vintage jäi multa kokonaan väliin, mutta tällä kertaa pääsin paikalle mitä riemukkaimmin mielin. Olin liikenteessä rakkaan ystäväni, Sonjan, kanssa. Vastaan tuli paljon tuttuja, mm. ihana Birdiebabe kuopuksensa kanssa. Teimme Kaapelitehtaalla kaikkiaan kolme kierrosta, mutta huvittavaa kyllä mukaan ei tarttunut yhtään vintagea. Jotain pientä kuitenkin. Teen myöhemmin pienen postauksen hankinnoistani. Luonnollisesti käsien ulottuvilla olisi ollut vaikka mitä huikeaa, muttei kukkaro antanut myöden. Yksi suloinen rahapussi ja Tabe Slioor-Jallu jäi hieman kaivelemaan. Mä en muuten lakkaa varmaan ikinä mainostamasta sitä, että ollaan Taben kanssa synttärikaimoja.

Tässä kuvasatoa.

Tunteita ja tuoksuja vol.4.

2011-03-02T13:17:00.004+02:00

Versacen uutuus tuoksuu ja näyttää tyyriiltä.

Käväisin jälleen tuoksuttelemassa viimeisimmät uutuudet. Täytyy kyllä kerrankin oikein ilolla todeta, että yksikään näistä ei saanut mua ensinuuhkaisulla ajattelemaan rahan hassaamista. Nämä on kukin ihan ok, mutta en toistaiseksi kokenut näissä mitään maailmaani mullistavaa. Eiköhän mulle taas tule ongelmia kun kevät kunnolla pääsee vauhtiin myös kauppojen hyllyillä.

Escada on kääräissyt perinteisen kesätuoksunsa Intian auringon sävyihin.

Marc Jacobsin Daisy Eau So Fresh on vielä hitusen söpömpi ja hassumpi kuin alkuperäinen Daisy.

Jean Paul Gaultier on pakannut uroksensa shakereihin - hii!!

Anne Hathaway Oscar-gaalassa.

2011-03-01T18:29:00.000+02:00

Valentino

Anne Hathaway on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Olikin ilo katsella häntä viimeisimmän roolinsa parissa, Oscar-gaalan säteilevänä juontajattarena.

Givenchy

Lanvin

Vivienne Westwood

Armani Prive

Tom Ford

Oscar de la Renta

Punaisen maton kauneimmat.

2011-03-01T11:40:00.004+02:00

Katsoin eilisiltana boksilta Oscarit. Kuten moni muukin, haluan mäkin postata blogiini gaalan ihanimmat naiset upeine klänninkeineen. Ja yllä tässäkin postauksessa ensimmäisenä Natalie Portman. Pulla uunissa ja kultapoika käsissä - voiko filmitähden elämässä olla glamoröösimpaa hetkeä..?

Jennifer Hudson

Halle Berry
(..aika lyömätön ilme tuolla punapukuisella naisella, pistää miettimään hänen ajatuksiaan kun kuitenkin katse on kohdistettyna ihan tiettyyn paikkaan..)

Mila Kunis

Scarlett Johansson

Keväistä Dioria.

2011-03-01T01:06:00.004+02:00

Se on maaliskuu, eli kevät ainakin mun kirjoissa! En mielestäni välttämättä saisi puhua hajuvesikuumeesta, mutta täytyy sanoa, että valon lisääntyessä alkoi erityisesti pirteät ja kevyet Diorin tuoksut houkuttaa. En ole hankkimassa aikoihin - ja todella tarkoitan tätä - yhtäkään hajuvettä, mutta melko jalosta tavoitteestani huolimatta tahdon fiilistellä ja postailla tänne näitä upeita kuvia. Kaikki blogissani joskus käyneet ovat mitä todennäköisimmin noteeranneet sen kaikkein heikoimman hömpötyskantapääni, mutta eikö vain olekin ilahduttavaa ja terapeuttista katsella kauniita mainoskuvia..? Ja ihan näin hartaasti odotetun Black Swanin - ja Oscarin - kunniaksi uskomattoman kaunis Natalie Portman tuossa yllä ekana. Ja liikkuvassakin kuvassa, ooh la laa!!

Charlize Theronin J'adore-kuva on kuin upea tribuutti klassiselle kuvalle - Marilynille ja Chanel 5:lle.

Mulla on tosiaan hillitön hinku Miss Dior Chérien kaikkiin versioihin. Mulla oli pari vuotta sitten pullollinen eau de printempsia, mutta tuolloin mulla oli vielä tapana myydä vähälle käytölle jääneitä tuoksuja huutiksessa pois. Nykyään jo on tuota hyllytilaa enkä muutenkaan niin herkästi luopuisi yhdestäkään..

Pondichery mulla jo onkin. Löysin sen ilahduttavan edullisesti Miamista. Pakko tunnustaa, että Portofino ja Marquises on kyllä molemmat yhä takaraivon toivelistalla.

May all your dreams come true.

2011-02-28T23:50:00.000+02:00

Tässä videossa yhdistyy kaksi äärimmäisen legendaarista elementtiä. Kimeä-ääninen mopsi ja menneen viikonlopun kenties kuumin morsian. Valitettavasti meidän Yoda ei osaa kiljua samalla tavalla kuin videon pieni sankari. Mopsiparka huutaa korvieni mielestä "oh my god" ja sydän sulaa vielä kymmenennenkin kerran jälkeen.

Sunnuntain ähkyt.

2011-02-28T16:45:00.000+02:00

Eli kermaista broileripastaa sinihomejuustolla ja paprikalla. Ja riitti tällekin päivälle.

Rosea Vulgaris.

2011-02-27T22:08:00.000+02:00

Minna Parikan kevään ja kesän mallisto - Rosea Vulgaris - pääsi meillä tarkempaan syyniin eilisen ostosreissun myötä. Sain liikkeestä mukaani hurmaavan esitteen. Osa tässä nyt julkaisemistani kuvista on joko netistä löytyneitä parempilaatuisia kuvia tai kameralla kuvaamiani suoraan esitteestä (nää ekat..). Kuitenkin aivan ihania kuvia. Manunkin mielestä.. Tähän postaukseen päättyy tämä Minna Parikka-teemaviikonloppu.

Mun ihan oma Maxine.

2011-02-27T19:04:00.003+02:00

Eilen se sitten kotiutui, mun ihan oma Maxine. Halusin olla kerrankin edes jossain asiassa ajoissa, ja tiedustelin vuodenvaihteen jälkeen Parikan putiikista laukkujen saatavuutta. Tiesin, ettei Maxinea - saati haluamaani väriä - varmasti ole saatavilla sitten joskus kun minulla ehkä olisi siihen varaa ja päättäisin sellaisen haluta. Jätin nimeni listalle, ja jäin tyynelllä mielellä kenellekään hiiskumatta odottelemaan. En kertonut edes Manulle!!

Päässäni Minna Parikka ja julkean punainen kiiltonahka kuuluvat saumattomasti yhteen. Minä tahdoin oman Maxineni kuitenkin - ylläty yllätys - mustana. Laukku on viimeisteltyä ja huolellista käsityötä. Ajaton musta Maxine on mielestäni todella arvokkaan näköinen. Pullean laukun rypytetty mokka on uskomattoman pehmeää.

Hermovikainen jalkani asettaa huomattavia rajoituksia korkokenkien käytölle. Voisikin sanoa, että saan takaisin laukuissa sen minkä kengissä menetän.. Tämä on mun aarre. En luovu Maxinestani koskaan. Tähän voisi vaikka pistää mun tuhkat niin saisin melkein vietyä tämän tuonpuoleiseenkin! Perintökalu tämä laukku kuitenkin on, se on selvää.

Spesiaalina ekstrana laukun vuori yllättää iloisesti! Perinteisen pinkin vuorauksen sijaan Maxineni valtavasta sisuksesta löytyy Minna Parikan huiveista tuttu surrealistinen ja varsin aistillinen kuosi.

Samrat.

2011-02-27T12:34:00.002+02:00

Näemmä tämän viikonlopun blogimerkinnöistä koostuu ihan oikea teemaviikonloppu, ensimmäistä kertaa blogini historiassa. Olen muita blogeja lukiessa haaveillut omasta teemaviikosta tai viikonlopusta mutta näin ihan vahingossa mullekin nyt sellainen syntyi. Tähän väliin nyt kuitenkin jotain muuta.

Päätin tarjota Manulle ostosretkeni kunniaksi lauantaipäivällisen Samratissa. Tämä olikin ensimmäinen käyntimme paljon kiitellyssä ravintolassa. Jo pelkästään paikan tunnelma on erittäin viihtyisä, tyylikäs ja lämmin. Valitsimme listoilta omat vakisuosikkimme, chicken tikka masalan ja palak paneerin. Täytyy sanoa, että ravintola meni kertaheitolla kokemiemme nepalilaisten ja intialaisten kärkeen! Palvelu oli todella nopeaa. Moneen kertaan eri paikoissa syömämme ruokalajit olivat Samratissa erityisen meheviä. Isoissa annoksissa oli käytetty runsain mitoin tuoretta vihreää chiliä. Valkosipulinaan oli oikeasti valkosipulinen. Astuessamme ulos ravintolasta oli meillä molemmilla se tuttu känninen olo jonka vain tymäköin intialainen saa aikaan.

Minna Parikka boutique.

2011-02-26T22:38:00.004+02:00

Ensimmäinen vierailuni Minna Parikan putiikkiin koitti vihdoin tänään. Viehättävän liikkeen ikkunaa koristi maailman upein kenkäkranssi. Olisin voinut pyörtyä kaiken sen kauneuden keskelle. En meinannut uskaltaa koskea mihinkään. Laukkuni odotti minua kassalla, ja pienen peilailun jälkeen sain odotellessa ihastuttavalta ja ystävälliseltä Ireneltä luvan ottaa kuvia liikkeessä. Mustan Maxineni Irene pakkasi vaaleanpunaisen paperin kera suureen valkoiseen kassiin.

Lupasin Nooralle laukkupornoa, mutta koska päivänvalo ei enää oikein riittänyt laukkuni kuvaamiseen päätin jättää varsinaisen Maxine-postauksen huomiseen.

No huh!!

2011-02-26T11:16:00.004+02:00

Tätä viikonloppuani näemmä lämmittää yksi tietty teema... Olen sanaton näiden uusien Parikka-kuvien äärellä.

Maxine - päiväuneni.

2011-02-26T00:38:00.005+02:00

Aivan, juuri se Maxine. Paljon kuulee puhuttavan rakkauslaukuista, ja minulle Maxine on juuri sellainen. Mun muutaman Marimekon lisäksi elämääni ei tosiaan hirveästi rakkauslaukkuja mahdu. Pienten laukkujen sarjassa rakkauslaukkuni on pieni punainen Ginger, mutta isojen laukkujen ehdoton kuningatar on mielestäni muhkea Maxine.

Olen ihaillut Maxinea vain turvallisen välimatkan päästä. Kuvissa ja muotiblogeissa. En vielä koskaan ole nähnyt sellaista luonnossa. Olen myös katkeruuksissani miettinyt, etten olisi kyllin hieno hänelle. Olen ajatellut, että Maxine kuuluu vain rikkaiden ja kauniiden ihmisten käsipuoleen. Säästämällä ja oikealla asenteella olen kuitenkin päässyt tästä itseruoskinnasta. Maxine on iso, minä olen iso.

Miksi siis emme sopisi yhteen!

Kissojen päiviä.

2011-02-24T20:16:00.000+02:00

Vaikka pakkanen paukkuu on sisäkissoilla aina leppoisan lämmin. Leikitään ja riehutaan. Painitaan ja halitaan. Kehrätään ja vähän joskus pestäänkin. Homerin tyylikäs leijonakampaus kasvaa kovaa vauhtia. Suunnitelmissa olisi trimmauttaa Geezerkin tässä kevään myötä hammaskivenpoiston yhteydessä.

Weleda Almond.

2011-02-24T18:24:00.000+02:00

Weleda on kiinnostanut mua jo pitkään. Kuitenkin vahingossa se on päässyt tyystin unohtumaan aina rasvakaupoilla käydessä. Ostinkin vuodenvaihteessa pari tuotetta joista juttua myöhemmin sillä nyt mun on pakko päästä hehkuttamaan tätä ihan uusinta tuttavuuttani. Uuteen merkkiin tutustuminen ottaa aikansa, ja eilen hyllyllä menikin tovi eri kasvohoitosarjoja vertaillessa.

Helpotukseksi löysin hyllystä esitteen ja kaikille ihotyypeille erikseen suunnatut tutustumispakkaukset. Naamani punoittaa ja kuumottaa töiden jälkeen helposti koko illan, joten herkälle iholle tarkoitettu mantelisarja sinällään oli selvä valinta. Tutustumispakkausten kohtuullinen hinta (11,90) houkuttaisi kyllä testaamaan villiruusunkin tässä jossain vaiheessa.. Mulle tämä luonnonkosmetiikka on vielä melko vierasta, mutta sitäkin kiinnostavampaa.

Käytin heti suihkussa rauhoittavaa puhdistusemulsiota ja iho tuntui heti huuhtelun jälkeen pehmeältä. Eniten minua kiinnosti sarjan kasvoöljy, joten sitä sitten naamaan. Tuoksuttomaksi mainostettu öljy pitää sisällään manteliöljyä, luumukiviöljyä ja orapihlajauutetta. Mikä hauskinta, vienosta mantelin ominaistuoksusta tuli hetkeksi tunne kuin olisin hieronut Runebergin torttua naamaan!! Hellä ja nopea apu tähän nassuun. Öljyä voi käyttää sellaisenaan tai kasvovoiteen kanssa. Esitteen mukaan se soveltuu myös silmämeikin poistoon. Tänään töiden jälkeen kokeilin kevyempää manteliemulsiota. Niin rauhoittavaa ja hellää. Eiköhän tämän sarjan tuotteita tule pian hankittua ihan kunnollisessakin pakkauskoossa.

Kuten nyt näistä postauksistani varmaan huomaa inhottavien pakkaspäivien seurauksena on ihonhoito alkanut taas kiinnostamaan. Plus kaikki muu kosmetiikka! Tein eilen pikaisen kierroksen Cliniquen ja Diorinkin hyllyillä ja täytyy sanoa, että oli todella hilkulla, etten ostanut Weledan sijasta Diorin Hydra-kosteusvoidetta. Se kun sattui olemaan vielä Stockan kuukauden tarjouksessakin. Niin hyvältä tuntui sekin kämmenselässä, että epäilemättä otan myöhemmin lähempään syyniin - ja ehkä jopa törsään. Myös kaikki värikosmetiikka vetää luokseen magneetin lailla. Täytyy vaan koittaa pysyä lujana. Toisaalta kevät tulee ja se on hyvä syy himoita vaikkapa uusia raikkaita luomivärejä.

Clarins-deodorantti.

2011-02-24T15:23:00.000+02:00

Olen ostellut lähinnä markettien perusdödöjä, mutta useammankin blogin myötä kiinnostuin hankkimaan ensimmäisen roll-onin vuosikausiin. Niin paljon luin ylisanoja Clarinsin alkoholittomasta antiperspirantista, että olkoonkin roll-on tai mikä ikinä tämä oli pakko hankkia.

Olen aiemmin käyttänyt enimmäkseen stickejä ja suihkeita. Roll-onit mielestäni kuivuvat turhan hitaasti. Ne eivät ole yhtä vaivattomia kuin tarvittaessa helposti lisättävät suihkeet, eivätkä ole yhtä tehokkaita kuin stickit. Laidasta laitaan on tullut kokeiltua Rexonaa, Niveaa, Garnieria - you name it. Myös Triple Dry on tuttu. Äitini on käyttänyt varmasti jo 20 vuotta yhtä ja samaa sorttia, Oscar de la Rentan stickiä. Samaa tuotetta käytin minäkin joitakin vuosia sitten, mutta tuoksu on voimakas puskemaan kainaloista läpi hajuveden sekaan, eikä ne tahrat mustissa paidoissa ja rintsikoissa niin hirveän kivoja ole..

Entä nyt sitten tämä Clarins? Toisin kuin epäilin, kainalot kuivuvat hetkessä. Tuoksu on mieto ja mitä miellyttävin. Hinta kirpaisi hieman, 23,90 Stockmannilla. Toisaalta vuosien ajan ostamani 2-5 euron deodorantit mielessä päätin voivani vaihteeksi vähän hassata. Näin kahden päivän kokeilulla tuote on vähintäänkin erittäin lupaava.

Tahtoo rakennekynnet!!

2011-02-23T17:15:00.002+02:00

Luottokampaamoni, Purplen, tytöillä (ei kuvissa..) on tällä hetkellä molemmilla aivan ihastuttavat rakennekynnet! Oma kynsikuumeeni nousi taas huippulukemiin eilisen kampaajavisiitin myötä eikä blogien kuikuilu yhtään helpota asiaa. Olen ollut nyt noin puoli vuotta ilman akryylikynsiä. Kynnet lohkeilevat ja liuskottuvat mulla herkästi jo työn puolesta, mutta talvi on pahentanut handujeni tilannetta entisestään.

En kaipaa lisäpituutta, lyhyempi malli on mulle juuri sopiva. Mutta edes pieni massa tuossa päällä tekisi ihmeitä. Omissa kynsissäni lakka ei pysy päivääkään siistinä vaan alkaa pian ensimmäisten käsipesujen jälkeen lohkeilla. Kynsinauhanikaan ei ole koskaan voinut niin hyvin kuin rakennekynsien kanssa. Ainoa miinus on se huolloissa ramppaaminen, mutta toisaalta osaan kotikonstein pitkittää huoltoväliä ihan kivasti.

Lyhyiden kynsien kanssa mulla on ollut taas pitkä musta vaihe. Ihan liian pitkä. Käytin rakennekynsissä paljon perinteisiä punaisen sävyjä viime vuonna. Ehdottomia lemppareitani ovat olleet myös erilaiset siniset ja turkoosit lakat. Monesti lähdin huollosta ihan tavallisen ranskalaisen manikyyrin kanssa ja ehdin tuunata kynsilleni itse useammankin ilmeen ennen seuraavaa käyntiä. Näiden kuvien perusteella hankin kevään aikana vielä kunnon kimalteet!

Turhamaisuus on ihanaa. Kukapa ei nauttisi kauniisti välkkyvien vastalaitettujen kynsien tuijottelusta sellainen sopivasti bimbo ilme kasvoilla..

Kosmetiikkablogeja.

2011-02-22T10:44:00.003+02:00

Inventaarioni myötä aloin tutustua lähemmin kosmetiikkablogeihin. Tässä postauksessa siis muutamia uusia suosikkejani.

Karkkipäivä löytyy suositun Indiedaysin kätköistä. Runsas ja antoisa teksti on peräisin kosmetiikka-alan ammattilaisen näppäimistöltä. Sanni rakastaa My Little Ponyja, ekstraihanaa siis!!

Lazy Dynamite on oululaisen Nekun kosmetiikkapainotteinen blogi. Ilahduin erityisesti 20- ja 30-lukujen meikkityyleihin syventyneistä postauksista.

Charming Nails - loistava blogi kaikille kynsifriikeille.

Sensaistin Terhen on myös kosmetiikkamyyjä. Blogissa vastaan tulee postauksia myös muista aiheista, vaikkapa Minna Parikan kengistä.

Virve kertoo Ostolakossa-blogistaan mm. seuraavasti -

Blogin ideana on seurata, kuinka turhan suuriksi paisuneet kosmetiikkavarastoni pikkuhiljaa vähenevät ostokäyttäytymiseni muutoksen (tai sen yrityksen) myötä. Alunperin ideana oli, että mitään uusia kosmetiikkatuotteita ei osteta, mikäli kätköistäni löytyy vielä joku vastaava, tai jotain, jota voin vastaavalla tavalla käyttää. Nykyään tämän suhteen ei olla enää ihan niin pilkuntarkkoja, vaikka tavoitteena onkin saada varastot kutistumaan. Projektia hankaloittaa hieman se, että kosmetiikan parissa työskentely johtaa usein uusien tuotteiden yllättävään ilmestymiseen varastoihini, halusin tai en.

Ja kyseessä siis on todellinen kosmetiikkataivas!! Olisipa minullakin noin helvetisti meikkejä ja puteleita!

Netti siis tursuaa ihan kotimaisiakin kosmetiikkablogeja, ja jokaiselle kiinnostuneelle taatusti löytyy oma suosikkinsa.

Pieni meikkipostaus.

2011-02-20T18:56:00.002+02:00

Olen kuulemma ja omastakin mielestäni ollut kiltti tyttö. En ole tehnyt meikkiostoksia sitten marraskuisen Miamin-matkan, ja suurin osa reissusta hankkimastani värikosmetiikasta oli tähän päivään asti koskemattomana kaapissa. Päätin tehdä inventaarion meikkivarastooni, ja ottaa uutta kosmetiikkaa vihdoin käyttöön. Hiii!! Rakastuin reissussa NARS:in tuotteisiin. Myös MAC on Jenkeissä reilusti huokeampi kuin meillä.

*klik* samaa lätinää täällä *klik*

Tätä luomiväriä olenkin käyttänyt jo tovin. NARS:n Night Star on kepeän nude sävy, jonka mattamaisuus saa aivan erityistä loistoa hienon hienosta kultaan taittavasta kimalteesta. En erityisemmin tykkää itselläni helmiäisestä, niin kauniilta kuin se usein muilla näyttääkin. Night Starissa onkin sopivasti perusmattaväreistä uupuvaa hohtoa. Tämä on ehdottomasti paras luomiväri mitä mulla on koskaan ollut! Olen käyttänyt tätä niin arkena kuin juhlassakin. Simppelit mutta lujatekoiset NARS:n pakkaukset ansaitsee myös erityismaininnan. Tämä luomiväri kun on jo kerran livennyt kädestäni lattiallekin. Onnekseni iskusta ei seurannut laisinkaan vahinkoa.

Olen huono käyttämään poskipunia, mutta innostuin etsimään sopivan sävyn NARS:n isohkosta valikoimasta. Amour on persikkaisen pinkki sävy. Monet NARS:n punat olivat helmiäisiä joten niiden karsiuduttua mattaväreistä valitseminen oli kohtalaisen helppoa.

Myös Giza-huulikiilto taittaa persikkaan - turvallisen vaalea mutta silti hieman erilainen valinta meikkipussiini.

Tästä voisi joku häkeltyä! Päätin hankkia kunnon huulipunan ja yhteensopivan rajauskynän MAC:lta. Cockney on julkea mutta samalla suloinen puna hitusella kimalletta ja särmää. Minua on aina ujostuttanut käyttää huulipunaa sanan varsinaisessa merkityksessä mutta jossain vaiheessa uskaltanen postata kuvan ihan oikeista punahuulista. Testattu toki jo on. Aivan ihana väri!

Ja tähän loppuun jotain tuttua ja turvallista. Fashion Whim on mun tuore huulikiiltorakkauteni.

Bombshell.

2011-02-20T15:05:00.001+02:00

Tunnustan, että mulla on yhä kaapissa muutama Miamista hankittu tuoksu joihin lähempää tutustumista odotan malttamattomana. Viimeisin avattu namunen on Victoria's Secretin kepeä Bombshell. En väsy kyyläämään tätä pulloa. Hyrrrrr...

Nelliina.

2011-02-15T21:39:00.000+02:00

Postilaatikosta löytyi Olivian uusin numero. Olen jo toista vuotta seurannut uskollisesti Nelliinan blogia, ja aukeaman kokoinen juttu tyylilyylistä olikin oikein kiva yllätys - Olivian ja Nelliinan vuodenvaihteessa alkaneesta yhteistyöstä puhumattakaan! Keskivertoblogityttönä, siis päivittäin muotiblogeja selaavana nuorena naisena, oma suosikkini on ehdottomasti Nelliinan Vaatehuone. Ja niin on hyvin monen muunkin! Ajan kuluessa olen monesti yllättynyt siitä kuinka meillä on Nelliinan kanssa monilta osin samanlainen maku. Kuitenkin olemme kovin erilaisia. Nelliina on tyylikäs ja huoliteltu. Itse olen melko boheemi. Otsikossa Nelliina sanoo olevansa kaksijakoinen tyylipersoona. Myös minulla on taipumusta synkkään vaatetukseen ja toisaalta äkkiväärään värikkyyteen. Ja me molemmat rakastamme Minna Parikkaa. Ystäväni huomasi meillä olevan myös melko identtiset sormukset vasemmissa nimettömissä. Siinä missä Nelliina himoitsee kenkiä minulla täyttyy hajuvesihylly. Monesti samat aiheet ovat päätyneet jutun juuriksi sinänsä hyvin erilaisissa blogeissamme.

Olivian artikkelissa Nelliina kertoo Vaatehuoneensa lukijoiden alkavan jo kyllästyä mielestäni hyvin käytänölliseen ja kauniiseen Tunisiasta hankittuun nahkalaukkuun. Kulutusta ihannoivassa ja lietsovassa muotiblogimaailmassa tällaiset mukana roikkuvat asusteet muistuttavat laadun lyömättömyydestä. Itselläni on jatkuvassa käytössä Marimekon klassinen Ratia-laukku punaisena ja mustana. Muotiblogit sinänsä ovat kaukana omasta elämäntyylistäni - minulla on ollut tänä talvena käytössäni tasan kaksi kaulahuivia, kolme takkia ja kahdet kengät. Ehkä tässä on syy miksi tässä postauksessa harjoittamani vertailu muotibloggariin tuntuu suorastaan typerältä. Mutta tarkemmin ajatellen samaistumiseni Suomen ykkösmuotibloggariin perustuu siihen, että Nelliina on uskollinen itselleen, eikä suinkaan sorru kaikkiin muodin sanelemiin haihatuksiin. Omalla kohdallani ehtymättömänä inspiraation lähteenä ja varmana tyydytyksenä lukuelämysten nälkään laadukkailla kuvilla varustettu Nelliinan Vaatehuone pitää pintansa muotiblogien alati paisuvan tarjonnan keskellä. Kuva alla on lainattu - arvannette mistä.

Nelliina on kaunis!

Herttaista ystävänpäivää!!

2011-02-14T17:13:00.001+02:00

Vogue sydän Lady Gaga.

2011-02-13T14:56:00.000+02:00

Reb´l Fleur.

2011-02-12T12:12:00.000+02:00

The Fairest of Them All.

2011-02-08T00:53:00.000+02:00

Bettie Blackheart Kerttu Malisen kuvaamana.

Ajattelin hakea pian lääkettä upeasta lauantai-illasta seuranneisiin vajareihin. Jo useamman vuoden burleskitaiteilijoita kuvanneen Kerttu Malisen The Fairest of Them All-valokuvanäyttely avattiin tammikuun lopussa, ja se on nähtävissä Jukka Male Museossa Kaapelitehtaalla päivittäin 27.2.2011 asti.

HBF 2011 - One Thousand And One Nights.

2011-02-06T19:00:00.005+02:00

Bent Van Der Bleu.

Bettie Blackheart.

Kitten on the Keys. (US)

Vuotuinen Helsinki Burlesque Festival huipentui siis loppuunmyytyyn pääjuhlaan Gloriassa. Törmäsin Terhiin (Billie Simone) ja puolisoonsa Anttiin sopivasti jo juhlapaikan ulkopuolella, joten minun ei suinkaan tarvinnut yksin kyyhötellä nurkassa häpeämässä odottaen Manua saapuvaksi Talviklassikosta. Pelkäsin myös saapuneeni paikalle myöhässä, mutta ilokseni ilta ei ollut ehtinyt vielä alkaa.

Lienee selvää, että suurin osa juhlaväestä oli panostanut upeisiin kostyymeihin. Omassa asussani ei ollut mitään erikoista, joten ei edelleenkään tule päivän asuja tähän blogiin. Musta perusmekko, musta perusneule, läjä helmiä kaulassa ja musta puhelinlaukku - näin kuitenkin mainitakseni.

Helsinki Womens Societyn hauskan intron jälkeen lavalle asteli illan hurmaava ja teräväkielinen juontaja, Miss Astrid, jonka huomion kohteeksi pääsin korkeuksissa heiluttelemani pikkupokkarin myötä jo ensimetreillä. Koko illan dramaattisella olemuksellaan ja viehkeällä aksentillaan juontanut Miss Astrid sai minulta kommenttinsa vastalahjaksi lentosuukon.

Ilta tarjosi yleisölle laadukasta burleskia kotimaisine esiintyjineen, sekä suurine tähtineen Yhdysvaltoja ja Japania myöden. Klassisten burleskinumeroiden ohella näimme mm. vatsatanssia, kattoon tähyävää köysiakrobatiaa, laulua ja soittoa - kaiken värisiä ja kokoisia upeita taiteilijoita - säkenöivää kauneutta vailla tylsiä muotteja. Olen väsynyt mutta tavattoman onnellinen siitä, että jaksoin mukana aivan ohjelman loppuun asti. Kuusi tuntia liisimme kimmeltävän lentävän maton kultaisista hapsuista kiinni pitäen halki kauniimman ja paremman maailman. Heikon itsetuntoni kanssa ikäni painineena saatoin liki valaistuksenomaisessa tilassa hetken tuntea itseni hyväksi juuri sellaisena kuin olen. Ei siis mikään ihme, että burleski merkitsee minulle taiteenlajina vuosi vuodelta yhä enemmän.

En tykkää käyttää salamaa, joten tällä shittyllä pikkukameralla sohiessa suurin osa kuvista on julkaisukelvottoman tärähtäneitä. Mulla on omina henkilökohtaisina aarteinani kymmeniä lyhyitä videopätkiä, mutta sain nyt pienen kuvasarjan valituksi myös blogiani varten. Jonain päivänä olisi ihanaa nähdä HBF:n upeita juhlia uudelleen kotisohvalla röhnöttäen dvd-muodossakin, mutta siinä kohtaa kuvaan astuu varmaan tekijänoikeusasiat yms. hankaluudet joista minulla ei ole sen kummempaa käsitystä.

Oli taas niin kovin ihanaa.

xx Candy Sweetheart.

Hell Monty.

Trixie Little. (US)

Velma Voluptuous. (SE)

Evil Hate Monkey. (US)

Kitten on the Keys. (US)

Alotta Boutte. (US)

Mimi Le Meaux. (US)

Trixie Little & Evil Hate Monkey. (US)

Cherry Typhoon. (JPN)

Princess Farhana of Hollywood. (US)

Miss Astrid. (US)

Gloriaan lähdössä..

2011-02-05T16:09:00.004+02:00

Vuosi on taas vierähtänyt!

Helsinki Burlesque Festivalin viikko huipentuu Glorian villiin päätapahtumaan. Tällä kertaa teemana on tuhat ja yksi yötä. Itse osallistun tänäkin vuonna iltaan tommosen perusmekon voimin, ja jätän pukuleikin niille ketkä sen osaavat.

Illan ohjelmassa on mukana mulle entuudestaan tuttuja sekä vielä tuntemattomia esiintyjiä. Omalla kohdallani odotetuimpiin lukeutuu mm. Tournée-elokuvasta tutut tähdet Mimi Le Meaux ja Kitten on the Keys. Saatan sokaistua tänä iltana kimalteen ja säihkeen määrästä, joten luonnollisesti kamera tulee mukaan.

Ennakkokuuntelu.

2011-02-03T18:03:00.010+02:00

Heräsin maanantaina päiväunilta sekavaan ja kiireelliseen puheluun. Sonja patisti minua pikaisesti lähettämään sähköpostia muuan ilmoitettuun osoitteeseen. Asioiden selkiydyttyä hitaasti heräävässä pääkopassani jäin kuumeisesti odottamaan mahdollista vastausta. Tiistaiaamuna sain tietää olevani Sonjan ohella yksi onnekkaista.

Von Hertzen Brothersilta ilmestyy neljäs albumi 23. maaliskuuta. Minulla oli sydämellinen ilo ja suuri kunnia kuulla Stars Aligned kokonaisuudessaan ensimmäisten joukossa jo eilen järjestetyssä ennakkokuuntelutilaisuudessa. En edes yritä pukea sanoiksi sitä kaikkea mitä eilen kuulin. Omille korvilleni parhaalla musiikilla on taipumus ensikuuleman jälkeen haihtua jonnekin. Kunnes kuulen sen jälleen..

Henkilökohtaisesti Von Hertzen Brothersista minulle arvokkaan tekee musiikki joka on koskettanut minua jo ensimmäisen levyn ilmestymisestä lähtien. Veljesten yhteistyö oli mulle suuri uutinen, olinhan seurannut kutakin veljestä tahoillaan jo pikkulikasta asti. Von Hertzen Brothersin musiikki on kantanut minua yli vaikeiden aikojen, ollut osana myös kaikkein onnellisimmissa hetkissä. Kuten aurinkoisina kesäpäivinä maatessani pihakeinussa. Kylmien väreiden ja kyynelten seasta olen tuijotellut vihreinä ja raskaina huojuvia puiden oksia, kirkkaansinisellä taivaalla leikkiviä pääskyjä ja hitaasti eteneviä poutapilviä. Yhtye on minulle yksi rakkaimmista. Oikeammin rakkain toiminnassa oleva yhtye.

Albumin lisäksi pääsimme myös näkemään tulevan kirjan sekä kaksi uunituoretta musiikkivideota. Meille tarjoutui myös oiva tilaisuus keskustella uudesta materiaalista Kien, Mikon ja Jonnen kanssa. Kohteliailla veljeksillä tuntuu olevan aina aikaa meille kuulijoille.

Pillarbox Red.

2011-02-03T15:03:00.000+02:00

Muistelin, etten ole sitten 90-luvun ollut punatukkainen. Toisaalta ihan näin punainen tukkani ei ole ollut koskaan aiemmin. Täytyy sanoa, että tämä tuntuu olevan lähinnä itseäni, punapään identiteettiä.

Lotraamista.

2011-01-31T08:16:00.000+02:00

Ostin neljän purnukan pakkauksen Directionsin pillarbox rediä. Intoa pursuten päätin säästää Purplen tyttöjä ylimääräiseltä duunilta, ja lotrasin itse uuden punaisen pinkkiin lisähiukseen jolla on tarkoitus korjata tyvikasvuani. Odotan jo innolla huomista - silloin koko rastapehkoni on tarkoitus saada ylleen juurikin tämä väri. Tämän pienen kokeilun myötä uskallan odottaa varsin herkullista lopputulosta. Näemmä pillarbox red olisi erityisen hieno ihan suorassa hiuksessa.

Blues-Yoda.

2011-01-30T23:07:00.001+02:00

Meidän Yoda on erikoinen poika. Meidän Yoda ei voinut sietää uuden kännykkäni soittoääntä. Päätin tehdä meidän Yodasta YouTube-tähden. Nyttemmin olen jo vaihtanut soittoäänen, eikä meidän Yoda välitä siitä pätkääkään.

Durance en Provence.

2011-01-30T14:34:00.001+02:00

Kerroin aiemmassa postauksessa hankkineeni ensimmäiset Durancen tuotteeni. Olen näpelöinyt valikoimia useissa sisustuspuodeissa vaikka kuinka moneen otteeseen, mutta ranskalaisten namujen hintataso on jarruttanut ostosten tekoa. Varsinaisesti ei ole kyse kalliista brändistä - huuhteluainepullojen ja tuoksupussien kohdalla vaan herkästi nuukuus iskee. Pälkäneen Keltaisessa Talossa kiirehdinkin Durance-hyllylle nähtyäni kolmenkymmenen prosentin alennusta huutavan kyltin.

Luonnonmukaisiin ihon- ja kodinhoitotuotteisiin erikoistuneen Durancen valikoima on laaja. Olin haaveillut reilunkokoisesta käsivoidepullosta jo pitkään, ja valikoimasta mukaani tarttui hempeä ja vaaleanpunainen ruusuvoide. Käytössä voide on jo osoittautunut juuri oikeaksi valinnaksi. Se imeytyy nopeasti ja sitä on helppo käyttää pitkin päivää. Kun tuota jättimäistä pulloa nyt katselen niin ostoksenihan oli suorastaan halpa!! Tuoksu on vastustamattoman herkullinen. Minulle on muutenkin iskenyt ruusubuumi, vaikken ennen koskaan ikinä milloinkaan ole valinnut ensimmäisenä tämän kaltaisista tuotteista juuri ruusua.

Nuuskittuani huonetuoksusuihkeet kahteen kertaan löytämättä mieluisaa tuoksua löysin toisesta hyllylokerosta diffuusoripakkausten valikoimasta myös ruusuisen version. Tämä hankinta onkin ensimmäinen diffuusori tässä huushollissa. Kotiin päästyäni asettelin ensimmäiseksi kolme tikkua pulloon, mutta pieneen vessaan sijoitettuna se oli ehkä liiankin tyrmäävä ratkaisu. Yksikin tikku riittää mainiosti. Pullosta nouseva tuoksu on hämmästyttävän autenttinen! Ajatukset siirtyvät huomaamatta kesäisiin päiviin ja kimalaisista suriseviin villiruusupuskiin.

Rihanna.

2011-01-29T16:15:00.004+02:00

Entinen inhokkini, Rihanna, on viimeisimmän tuotoksensa myötä iskenyt aivan uudella tavalla tajuntaani. Loud on suorastaan erinomainen levy! Rum bu bu bum!! Myös naisen pehmeämpi ja häpeilemättömän punainen olemus miellyttää silmää. Nuo hiukset todellakin inspiroivat! Ja yllätys yllätys - myös Rihannalta on tulossa (vaiko jo tullut?) oma tuoksu markkinoille.

Lisää punaa.

2011-01-28T17:58:00.002+02:00

Shokkivärjäystä edeltävä blondaus ja värjäytyvät tyynyliinat tympivät. Siksi kampaajan avustuksella valitsin eilen tulevaa tuunauspäivää varten sopivan kestovärisävyn, mutta tulinkin vielä saman päivän iltana katumapäälle. Suoraväreillä voin leikkiä, mutta kestoväri on aina kestoväri. Ne sävyt itsessään eivät järin päätä huimaa kun lähdetään kestovärjäämään, mutta shokkivärikartoille päästessä valikoimaa riittää.

Olen ollut erittäin tyytyväinen pinkkeihin hiuksiini. Mutta en minä enää malta tätä sorttia kun on niin hirvittävä hinku siihen kauan havittelemaani punaiseen! Nettiä selatessa ja värikarttoja hipelöidessä tajusin olevani halukas kokeilemaan melkein kaikkia saatavilla olevia punaisia!

Suunnittelin hieman kylmään taittavaa punaista, mutta päädyin selkeästi leiskuvampaan sävyyn kun äsken kävin väripurkit ostamassa tiistaita varten.

Chanel sydän Villa Nah.

2011-01-28T08:24:00.000+02:00

Iltalehti uutisoi tänään isosti mainion Villa Nahin eräänlaisesta läpimurrosta. Omalla kohdallani uutinen muuttuu erityisen kiinnostavaksi senkin takia, että juurikin maailman ihanin Chanel oli valinnut Time for Tea-kappaleen osaksi Haute Couture Spring Summer 2011-näytöstään.

Keltainen Talo ja Marjamäen Pajutila.

2011-01-26T21:31:00.000+02:00

Vietin eilen ihanan päivän ystäväni Sonjan kanssa retkeillen Pälkäneellä ja Kangasalla. Miehet jätimme Hämeenlinnaan, ja keskityimme täysillä shoppailuun, juoruiluun ja haaveiluun. Silmämme lepäsivät ja sielumme rentoutuivat suloisissa retkikohteissamme.

Pälkäneellä, aivan lähellä hätkähdyttävää rauniokirkkoa sijaitseva Keltainen Talo on tunnelmallinen ja herkkä. Tekstiilejä, kynttilöitä ja muita romanttisia sisustustuotteita myyvä putiikki jää tammikuun lopussa talvilomalle, mutta vielä me ehdittiin hyötymään tammikuun alennusmyynnistä. Mukaani tarttui köyhäinhopeisia koristeita ja chilimarinoituja valkosipulinkynsiä. Ostin vihdoin myös ensimmäiset tuotteeni Durancen valikoimista. Niistä lisää myöhemmin. Keltaisen Talon Maison Belle-kodinhoitotuotteiden valikoima oli muuten isoin johon olen törmännyt!

Kangasalla, noin 23 kilometrin päässä Keltaisesta Talosta, sijaitsee Marjamäen Pajutila. Isolla ja tunnelmallisella tilalla on paljon rakennuksia - ja kaikkialla toinen toistaan hauskempia pajusta tehtyjä eläimiä! Lampaiden ja ankkojen ohella kauniista pihapiiristä löytyy omat rakennukset pajutuotteille sekä ulkomyymälä. Vanhaan navettaan perustettu sisustus- ja lahjatavarakauppa on hulppein jossa koskaan olen ollut! Valikoimaa on niin paljon, että shoppailu käy rehellisyyden nimissä hieman vaikeaksi. Iloksemme ja lompakoiden onneksi täälläkin oli meneillään alennusmyynti. Ostosten ohessa istahdimme tunnelmalliseen kahvilaan ja joimme mitä herkullisimmat kermaiset kaakaot sekä söimme syntisen hyvää juustokakkua runsaan tiskin edullisesta valikoimasta.

Sekä Keltainen Talo että Marjamäen Pajutila ovat kumpainenkin vaivanarvoisia jos vaikkapa täältä pääkaupunkiseudulta lähtee ajelemaan. Valkeissa talvimaisemissa tai vehreimmässä kesässä retki on taatusti koko päivän mittainen ihana elämys.

Lena Hoschek.

2011-01-25T19:00:00.003+02:00

Minulle entuudestaan täysin tuntemattoman Lena Hoschekin luomukset lävähtivät silmilleni Annukan blogissa. Olin mykistyä. Olin raivona. On suorastaan rikollista tehdä näin kauniita vaatteita! Ja vielä rikollisempaa on olla tällainen läski joka ei näihin unelmaklänninkeihin mahdu. Katsokaa ja ihailkaa - mutta varokaa! Tällaisten kuvien katsominen voi olla pieni kuolema. . . Niin, ja näissäkin kuvissa on mukana ihastuttava Sabina Kelley.

The Candles Burning Blue.

2011-01-25T00:21:00.005+02:00

...

Funeral Wedding

I used to walk alone,
but that was long time ago.
Look at me now, standing here so proud,
my shadow kissing your walls.

I have come to you, so you could see.
I shall wash your blind eyes.
In this empty room of dying faces the distance shatters.
The distance shatters.

So beautiful you are, yet so cold.
As we dance softly, I feel that someone is close.
How I hate myself at these moments.
How I hate to touch you with my hands so cold and lifeless.

Hold me now,
I feel I am fading.
Look at me now,
I am changing.

I wish I had not seen what was placed at the altar.
She was smiling at me, as if she didn't knew that she was gone.
Already gone.

You were waiting for me in the wedding dress,
by the grave of your parents.
There was this brief moment, a second of silence
that we didn't speak.
We didn't speak.

...

Someone Is Here

This is the wake.
Curtains closed.
We have gathered here, in this white room.
Let your lips form the farewells
addressed to the one who can't hear.

She is sleeping now.
She is sleeping now.

Someone is here
behind these walls.
Calling us to follow him.
To die.

Shattered under sickness was she,
the most precious beauty demised now.
Dressed in black, we sit by her side,
kissing her white skin against our sorrow.

She is sleeping now.
Just sleeping now.

Someone is here
behind these walls.
Calling us to follow him.

Someone is here.
Fearful voice.
Angel-like.
Ice-cold hand.
Azrael!

This is the wake.
Awake!

Siivotessani levyhyllyä kohtasin vanhan rakkauteni.
Ja ilokseni löysin materiaalia YouTubesta tätä postausta varten.

Sunglasses at night.

2011-01-24T17:27:00.001+02:00

Vanha suosikkini tuli vastaan..

Sunnuntain randomit..

2011-01-24T12:11:00.000+02:00

Eli lisää hipstaa. Mulla ei vielä ole käytössä kaikkia saatavilla olevia linssejä ja filmejä. Mutta tää on niin kivaa!!

Tiia sydän iPhone sydän Hipstamatic.

2011-01-23T20:43:00.000+02:00

Nyt minulla on se. Oma iPhone 4! Olen jo muutaman kuukauden ajan saanut leikkiä silloin tällöin Manun iPhonella ja Hipstamaticilla. Mitäpä sitä muuta puhelimella tekisi kuin ottaisi sairaan makeita kuvia toisensa perään? Yksityiskohta uusista pussareista tallentui ainakin niin tyylikkäästi, että pitihän siitä tehdä Facebookkiin uusi profiilikuva. Njam ja maiskis!

Maria!

2011-01-23T16:15:00.008+02:00

Häh? Minä muodikkaasti muotibloggaamassa muodista!? No en, mutta sinne päin! Tiedostan olevani pukeutumisen suhteen totaalinen röntsä - tyylitön. En koskaan kehtaisi laittaa blogiini päivän asua.

Jos olisin yhtä pitkä ja sorja ja eteerinen ja älykäs ja kuuma kuin Maria olisi seinäkelloaiheinen neulemekko taatusti mun juttu. Monesti olen katsellut näitä kuuluisia asukokonaisuuksia silmämunat tuuman verran päästä ulkona. Kuolaten. Androgyyni vartalo (luetaan mallivartalo) verhottuna yltiönaiselliseen mekkoon on suorastaan musertava yhdistelmä!

Olen diggaillut Maria Veitolaa Radio Cityn ajoista lähtien ja olenkin uskollisesti seurannut Marian keskusteluohjelmia sekä YLE:llä että Nelosella. Onneksi Maria! on vihdoin palaamassa ruutuun. Sen kunniaksi otan kepeän sivuaskeleen muodin valtatielle ja tykitän Marian asukokonaisuuksista omat lempparini tähän ja nyt! Kuvat ja kuvatekstit ovat Nelosen sivuilta lainatut.

Mekko: Jeremy Scott/Helsinki 10 Baskeri: Jeremy Scott.

Marian asun on suunnitellut lahjakas, vielä pieni Vertti-poika.

Marian mekko ja turbaaniksi solmittu huivi ovat Teemu Keisterin ja Laura Kunnaksen uniikkitöitä. Kengät ovat H&M:n.

Mekko on Katri Niskasen uniikkivaate. Kengät ovat Helsinki10:stä, Whyred-merkkiset, ja korut H&M:n.

Mekko: Fifth Avenue Shoe Repair, by number collection (uniikki). Kengät ja rannekoru: H&M, www.h&m.com. Pääkoriste by Minttu Vesala. Marian stailaa Minttu Vesala.

Marian mekko on Tiia Vanhatapion, samoin bolero, www.vanhatapio.fi, Laivurinkatu 43. Kengät ovat Bordello-merkkiset ja Mintun tuunaamat. Sormus Mustahöyhenestä, www.mustahoyhen.com, Liisankatu 12. Marian stailaa Vesalan Minttu.

Maria on pukeutunut Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelemaan mekkoon. Turbaani on kiedottu Pieces-huivista, myös korut ja vyö ovat Piecesin. Kengät ovat Versacen, Boutique Kaarina K.

Viimeisenä ylivoimainen suosikkini, hävyttömän värinen turbaani ja hurmaavan ohut tummansininen mekko. Tästä kokonaisuudesta tulee mieleen menneen ajan boheemi nainen. Sellainen, joka vanhojen omenapuiden varjossa viettää heinäkuista iltapäivää öljymaalauksen ja jääteen parissa. Tällaisen ladyn selän takana naapuruston naisväki puhuu - kadehtien.

Maria! Nelosella keskiviikkona klo.22.

Näin hetki sitten ketun.

2011-01-21T22:45:00.001+02:00

Olen rakastanut kettuja ihan pienestä pitäen. Kukapa ei ketuista pitäisi. Olin aina haaveillut ketun näkemisestä. Lapsena se oli yksi suurimpia unelmiani - Smirren karismahan on lyömätön.

Se onkin ollut erikoista, että tänä talvena olen nähnyt kettuja hämmästyttävällä tahdilla. Lokakuussa matkalla anoppilaan näin tienposkessa seisoskelevan ketun. Valkoinen hännänpää loisti auton valoissa, ja kettu turvallisesti pysytteli aloillaan.

Frankfurtin lentokentällä juuri ennen nousukiitoa näin ikkunapaikaltani lentokoneen vieressä lumisella nurmella ketun. Kuinka kettu oli päässyt kiitoradalle? Kauanko se oli siellä ollut? Kuinka kauan siihen kun lentokentän henkilökunta sen huomaisi? Luultavasti kettu oli kuuro, sillä kierroksia keräävän lentokoneen äänet eivät sitä tuntuneet häiritsevän. Vain kaukaisuudessa toisella kiitoradalla ajanut huoltoauto sai sen valpastumaan.

Tämä ilta. Heitin niskaani aamutakin ja jalkaani Manun reinot. Kliksautin Yodalle valjaat ja lähdimme ulos iltatoimille. Postilaatikko oli tyhjä. Koko päivän odotin postia. Uskoin sen tulevan vain myöhemmin ja ehkä vielä vähän myöhemmin. Roskakatoksen kulmalta metsänreunaan kulkee kapea polku paksun hangen keskellä. Kompuroin ja kuuntelen kannoillani seuraavan mopsin tuhinaa. Se on ainoa ääni talvisessa maisemassa. Luonto on jumalaisen kaunis. On tammikuinen myöhäisilta, ja maisema on valoisa ja tyyni. Kuin kauneimmasta postikortista. Puiden oksilla on paksut kerrokset lunta. Saavumme polun päähän, metsän reunaan. Kuuntelen hiljaisuutta. Vain Yoda ja minä nauttimassa tästä kauniista illasta. Tai niin luulen. Yodan nuuskiessa kinoksia havaitsen isohkon mustan hahmon. Korkeiden kuusien keskellä on luminen metsätie, jonka keskellä istuu tämä musta hahmo, otus. Otus jonka olemus piirtyy kuin varjokuvana keskelle tätä täydellistä ja pysähtynyttä hetkeä. Se on kohdistanut katseensa meihin. Ennen kuin edes tajuan, luonnon villi lapsi nousee jaloilleen, kääntää päänsä ja heilauttaa häntäänsä kuin vilkuttaakseen meille hyvästiksi. Juostakseen pakoon. Otuksella on pitkät ja nopeat raajat. Ja pitkä kuono. Ja komea tuuhea häntä. Yoda ei ehdi nähdä samaa kuin emäntänsä. Korkeintaan se vaistoaa villin lapsen läsnäolon. Lähdemme sisälle. Parkkipaikka autoineen on karu ja sieluton. Mutta katseen nostamalla näen maiseman joka on yhä kaunis. Ei ääntäkään. Näin hetki sitten ketun.

Ja ketuista puheen ollen..

The Seven Year Itch.

2011-01-19T10:38:00.001+02:00

Noir Tease.

2011-01-18T19:49:00.000+02:00

Olen malttanut mieltäni. Avaan marraskuussa Miamista hankkimani tuoksut pakkauksistaan harvakseltaan ja säästeliäästi. Muodikkaaksi mainostettu unboxing - jota itsekin nyt tässä postauksessa kokeilumielessä harrastan - on melkoista materiapornoa.. Ilmeisesti se voi olla myös hajuvesipornoa - tarkemmin ajatellen mitäpä muuta!!

Noir Tease on romanttinen, mausteinen ja sopivan sokerinen - ei mikään järisyttävä tuoksu, mutta ulkoisilta avuiltaan houkutteleva kokonaisuus. Miellyttävä mutta samalla heikkolaatuinen tuoksu sulostuttaa hyllyä eikä supsuttaminen aiheuta migreeniä vaikka siihen sortuisikin jokaisella vessareissulla. Tuoksu on kuin Victoria's Secretin alusvaatteet. Kestävät minkä kestävät, mutta niitä on ihana rohmuta. Mukaan matkalta tarttui useampikin pullo kyseisen ketjun tuoksuja, sopivasti kun olivat tarjouksessa jokainen.

There's No Business Like Show Business.

2011-01-18T15:10:00.003+02:00

Kävin eilen suukirurgilla. Minulta leikattiin pois ientä jo pitkään ilkeästi painanut viisaudenhammas. Leikkaus oli nopea ja runsaan puudutuksen ansiosta täysin kivuton. Leuassani on turpea patti. Tähän päivään lohtua tuovat uusissa pyjamahousuissa makoilu, lääkkeet ja Marilyn-elokuvat.

Home Sweet Home.

2011-01-16T18:02:00.000+02:00

Postailu on jäänyt vähemmälle, onhan ylimääräinen aikani kulunut pitkälti sisustuspuuhissa. Alennusmyyntejä kolutessa - netissä ja paikan päällä alan liikkeissä - löytyi mm. uusi matto, sohvapöytä sekä raapimapuu kissoille. Kaikki puoleen hintaan alkuperäisestä.

Tämä on ensimmäinen kerta kotimme historiassa kun matto ja sohvapöytä vaihtuvat. Vanhoja olemme jaksaneet katsella jo kesästä 2003, hehee. Värimaailma ja tyyli saivat vihdoin haaveilemani uuden suunnan. Uusilla tekstiileillä on hurja vaikutus kotimme ilmeeseen. Tuntuu, ettei meillä ole koskaan aiemmin ollut näin nättiä ja viihtyisää.

Papaya.

2011-01-09T20:05:00.001+02:00

Piristävät ja samalla harmoniset Papayan teokset houkuttavat koristamaan seiniä uudelleen. Papayan onnittelukorteistakin saa askarreltua mukiinmeneviä tauluja. Itse Papayan nettikaupasta löytyykin sitten kaikkea melko tyyristä mutta ihanaa kamaa.

Black Swan.

2011-01-09T16:02:00.002+02:00

Näin trailerin marraskuussa. Vaikutuin.

Ensi-ilta on vasta helmikuun lopulla.

Mitä jos se onkin ihan paska..?

Glögitalvi.

2011-01-04T10:30:00.001+02:00

Tänä talvena tässä huushollissa on tullut maisteltua ennätyksellisen montaa sorttia glögiä. Tuttuja klassikoita ja useaakin uutta tuttavuutta. Viinipohjainen Blossa on ollut suuri suosikkini jo monena talvena, mutta Pramian Hassel on varteenotettava haastaja - joskin makunystyräni yhä himoavat ennemmin ruotsalaista klassikkoa.

Mustaherukkainen Tuike muistutti minua lähinnä Finrexinistä. Sannen tuoman Hehkuviinin kanssa taas tapahtui pikkuinen vahinko - joimme sen laimentamattomana. Eihän siinä sitten hyvin käynyt.

Klassisten Marlin ja Valion tölkkiglögien rinnalle löysimme tänä talvena Wanhanajan Glögin. Ilmeisesti lähinnä sisustuspuotien valikoimiin kuuluva kauniisti pakattu juoma on melko tyyristä (7-8 euroa). Siis siihen nähden, ettei se tosiaan ole tiivistettä. Maku on kuitenkin niin aito ja omaa luokkaansa, että sitä silti hyvillä mielin suosittelee kaikille.

Keittiössä.

2011-01-03T18:05:00.005+02:00

Koska keittiöremontti antaa yhä odottaa itseään on mulla ollut tarve tehdä lähinnä pieniä uudistuksia - ja näitä muutamia hankintoja. Saimme Manun kanssa joululahjaksi aivan ihastuttavan teesetin. Myös useampi pakkaus irtoteetä sai samalla uuden kodin. Kyllä tämän teen ystävän nyt kelpaa! Kahvihimoilijan puolenikin sai jotain yllättävää ja ihanaa. Sonja muisti minua jouluna mutteripannulla - josta olinkin puhunut hänelle ilman tarkoituksellista (oikeesti!!) vihjailua koko syksyn.

Rakastuin aiemmin syksyllä näihin teräksisiin teepurkkeihin - jokin kilahdus päässäni sai aikaan sen, että törsäsin myös tähän PiP-reissullani. Onhan tämä kaunis!!

Mulla on lapsuudenkodistani asti periytynyt taipumus sekaiseen ja täpötäyteen keittiön työtasoon. Tämä on oikeasti siisteintä mihin pystyn. Pikkuroinaa on paljon - tasoja ja kaappitilaa puolestaan niin kovin vähän.

PiP Studio.

2011-01-02T20:35:00.001+02:00

PiP Studio

The Freelancer's Fashionblogin Ulrika teki hiljattain postauksen PiP Studiosta ja Papayasta - molemmat ovat suuria suosikkejani ja pyörineet haaveissani aivan liian kauan. Mulla meni koko kesä ja syksy näitä kuolatessa, mutta nyt en enää kestänyt. Kävin hassailemassa sisustamiseen, ja Stockmann tarjosikin tyydytyksen mun PiP-himooni.

Ensimmäisenä vastaan sattui jo aiemmin viikolla koko syksyn kuolaamani koristetyyny -40% alennuksella. Luonnollisesti olin tosi iloinen tästä sattumankaupasta.

Mielestäni melko sopuhintaisia kulhoja löytyy toinen toistaan söpömmissä kuoseissa ja väreissäkin meinaa iskeä valinnanvaikeus. Kulhot ovat mukavan raskaita ja laadukkaita.

Ja vaikka mulla on noita Greengaten keittiöpyyhkeitä niin tämäkin oli vielä ihan pakko saada. Mukavaa sekin, että hinnat Stockalla olivat täsmälleen samat kuin PiPin nettikaupassa.

Valoa talveen.

2011-01-02T16:11:00.000+02:00

Tänä talvena olen jo ehtinyt polttaa paljon tuikkuja ja kynttilöitä. Ja asennellut pikkuvaloja aivan uusiin paikkoihin mm. keittiöön ja kirjahyllyn päälle. Koska me ollaan oikeastaan kaikki vapaa-aika kotona on valoista tullut ajan saatossa hyvin tärkeä elementti. Ainakin minä ahdistun kirkkaassa valaistuksessa. Olen pienten valojen ja kynttilöiden ystävä. Meillä nämä valot saavat tuikkia pitkälle kevääseen.

Munakaappi.

2011-01-02T09:17:00.005+02:00

Ensimmäisen kerran näin moisen syksyllä ystäväni, Sonjan, luona Hämeenlinnassa. Olin yhtä aikaa hämilläni ja huvittunut. Ja aivan myyty! Niin turhanpäiväinen mutta kuitenkin aivan ehdoton kapistus. Omani saapui postiimme tällä viikolla ja palkinnoksi siivotusta keittiöstä asettelin munat somaan koppiinsa. Kaappiin mahtuu tusinan verran munia. On helppo kuvitella, että jonain aamuna verkko-oven takana sirkuttaisi untuvikkoja! Niin herttainen tämä keittiömme uusin kaunistus on.

2011.

2011-01-01T16:03:00.000+02:00

Tästä se vuosi taas alkaa. Vaihdoimme vuotta rauhallisesti pelaamisen merkeissä ystäviemme, Sannen ja Jorin, kanssa.. Perinteisiä nakkeja ja lihapullia ja tällä kertaa äidin tekemää perunasalaattia unohtamatta! Kuohuvaa ja glögiä oli juuri sopivasti. Vaikka täällä Länsimäessä paukkui urakalla ei Yoda tai kissat saaneet minkäänlaisia sätkyjä. Vieraiden lähdettyä ja muun perheen käytyä nukkumaan nappasin kultani iPadin ja pelasin Angry Birdsiä epähuomiossa kaksi tuntia kunnes silmät menivät ristiin.